Vermeer – Hartaiden interiöörien mestari

Uransa alkuvaiheessa hollantilainen taiteilija Johannes Vermeer (1632–1675) maalasi muiden aikakauden taiteilijoiden tavoin Raamatun kertomuksiin ja antiikin tarinoihin liittyviä kuva-aiheita. Pian hän kuitenkin kehitti omintakeisen tyylinsä, johon kuului hetkellisten tilanteiden esittäminen ja taidokas, pehmeästi laskeutuvan valon kuvaaminen.

Teosten erikoinen tunnelma muodostuu osin juuri siitä, että katsoja tuntee olevansa seuraamassa ohikiitävää hetkeä, joka kuitenkin on tallentunut kankaalle vuosisatojen ajaksi. Tapahtumat ovat arkisia, mutta tavattoman taidokkaasti ja kauniisti kuvattuja.

Vermeer asui koko elämänsä Etelä-Hollannissa sijaitsevassa Delftin kaupungissa. Kaupunki oli vauras, tosin myös siellä oli kärsitty ruttoepidemioista ja tuhoisista tulipaloista. Lisäksi Hollannissa oli koettu uskonnollisten kiistojen seurauksena jonkinasteinen kuvainraaston aikakausi, jolloin kovemman linjan uskonpuhdistajat poistivat taideteoksia kirkoista.

Kirkkotaiteelle ei siten oikein ollut tilaajia, sen sijaan kaupungin hyvin toimeentuleva porvaristo muodosti taiteilijoille oivallisen asiakaskunnan. Ehkä tästä syystä hollantilaisten taiteilijoiden teokset olivat melko pienikokoisia. Ne oli tarkoitettu myytäväksi yksityiskoteihin, joissa ei yleensä ollut kovin avaraa tilaa eikä suurta väkimäärä teosta katselemassa.

Näihin aikoihin Delftissä olivat reformaatiota kannattavat tahot enemmistönä, ja katoliset olivat jääneet vähemmistön osaan. Katolisia ei sentään vainottu, he saivat harjoittaa uskontoa pääasiassa oman kotinsa suojissa. Tiedetään, että Johannes Vermeer ja hänen vanhempansa olivat kalvinisteja. Avioituessaan vuonna 1653 Catharina Bolnesin kanssa Vermeer kääntyi katolilaisuuteen, minkä morsiamen perhe oli ilmeisesti asettanut avioliiton ehdoksi. Catharinan äidillä oli likeiset suhteet paikalliseen jesuiittayhteisöön, joiden naapurissa hän asui. Uudemmassa tutkimuksessa onkin arveltu, että kontakti jesuiittoihin vaikutti syvällisesti myös Vermeerin uskonnolliseen ajatteluun ja taiteeseen.

Johannes Vermeerin teoksessa Nainen vaaka kädessään (n. 1664) näkyy taustalla viimeistä tuomiota esittävä maalaus. Todennäköisesti maalaus kuului hänen anoppinsa kokoelmiin.

Ikkuna ulkomaailmaan

Taiteilija perheineen asui varakkaan ja taiteita suosivan anoppinsa talossa yhteistaloudessa. Pariskunnalle syntyi kaikkiaan 14 lasta, joista 11 selvisi aikuiseksi. Lapset kastettiin katoliseen uskoon.

Kahta kaupunkikuvaa lukuun ottamatta kaikki Vermeerin teokset sijoittuvat sisätiloihin. Monet maalauksista vaikuttaisivat jopa sijoittuvan samaan huoneeseen, ja niissä on osin samoja huonekaluja ja esineistöä. Valonlähteenä ja ainoana väylänä ulkomaailmaan on vasemmalla sijaitseva ikkuna. Kuvattavina on pääasiassa naisia, jotka tekevät arkisia asioita, kuten valmistavat leipävanukasta, nypläävät pitsiä tai musisoivat. Emme tiedä, keitä he ovat, mutta todennäköisesti taiteilijan vaimo ja tyttäret istuivat malleina, mikä tietysti oli kätevää.

Kuvia tarkasteltaessa on tultu yhä enemmän siihen lopputulokseen, että taiteilija hyödynsi teoksia maalatessaan optista apuvälinettä, camera obscuraa. Siinä pimeään tilaan, esimerkiksi huoneen seinään tai laatikon sivuun tehdyn reiän kautta kohteesta heijastuu taustaan himmeä kuva, joka näkyy ylösalaisin.

Kirjallisuudessa käsiteltiin optiikan käyttöä jumalallisen valon tutkimiseen. Juuri sellaiseen camera obscuraa voitiin hyödyntää, mikä selittää jesuiittojen aihetta kohtaan tunteman mielenkiinnon. Voi hyvin olla, että tieteestä kiinnostuneet jesuiitat olivat tutustuttaneet Vermeerin myös kehitteillä olevien, yhä parempien linssien käyttöön.

Hollantilaismestarilta on säilynyt 35 maalausta. Kaikkiaan hänen arvioidaan tehneen noin 50 teosta, tämä tarkoittaisi 2–3 taulun maalaamista vuodessa. Se ei ole paljon, mutta toisaalta Vermeerin tapa työskennellä oli hidas ja pikkutarkka. On kiehtovaa katsoa läheltä, miten esimerkiksi maalaukseen kuvatun itämaisen maton kaikki solmut on maalattu yksi kerrallaan pienin pistein ja Maitotyttö-teoksen leipien pinnalla olevat seesaminsiemenet on kuvattu yksityiskohtaisesti.

1600-luvun Delft oli vireä ja vakavarainen kaupunki, jonka vaurauden lähteenä oli muun muassa kuuluisan Delftin posliinin valmistus, kutomateollisuus ja panimot. Johannes Vermeerin kaupunkinäkymä Delftistä noin vuodelta 1660.

Seinällä viimeinen tuomio

Maalauksessa turkisreunaiseen samettijakkuun sonnustautunut nainen pitää kädessään vaakaa, jolla hän punnitsee kultakolikoita. Pehmeästi ikkunasta suodattuva valo korostaa hänen keskittynyttä olemustaan. Valonkajo osuu myös taustalla olevaan seinään, jossa näkyy viimeistä tuomiota esittävä maalaus. Sen teemoihin kuuluu perinteisesti arkkienkeli Mikael, joka tuomiopäivän koittaessa punnitsee ihmisen hyvät ja pahat teot.

Tässä Vermeerin vuonna 1664 maalaamassa teoksessa Nainen vaaka kädessään hetkellinen kullan punnitseminen muuttuu siten myös moraaliseksi kannanotoksi. Viimeistä tuomiota esittävän maalauksen kautta muistutetaan valinnoista tässä elämässä ja niiden seurauksista. Maallisen ja ikuisen yhtymäkohtia käsittelevä teema oli tuttua etenkin katolisessa kirjallisuudessa. Toisaalta naisen pitelemän vaa’an kupit ovat tasan. Voisiko tämä yksityiskohta viitata naisen sisimmän tasapainoon?

Myös maalauksessa Kirjettä lukeva nainen (n. 1657) katse kiinnittyy taustakuvaan. Seinällä oleva teos esittää Cupidoa, antiikin kertomuksista tuttua rakkauden lähettilästä. Intensiivisesti kirjettä lukevan naisen olemus ei paljasta, mitä kirje käsittelee, mutta taustalla oleva Cupido antaa ymmärtää, että kyseessä olisi rakkauskirje. Lisäksi Cupido polkee jalkoihinsa petoksen naamion, mikä siis viittaa tosi rakkauteen. Taiteilija käytti tätä samaa maalausta myös kolmessa muussa teoksessaan taustakuvana. Ehkä maalaus kuului hänen anoppinsa kokoelmiin.

Kirjettä lukeva nainen (1657–58) taustallaan Cupidoa esittävä maalaus. Johannes Vermeer käytti usein keltaisen ja ultramariinin sinisen yhdistelmää. Ultramariini oli kallista, sillä pigmenttinä käytettiin lapislatsulia, jota tuotettiin Afganistanista.

Taloudellisten huolten paineessa

Omien teostensa myynnin lisäksi Vermeer välitti muiden taiteilijoiden maalauksia. Elanto vaikuttaa olleen ajoittain vaakalaudalla. Elämän loppuvaiheessa taloudellinen paine alkoi käydä suurperheen isälle liian suureksi.

Delftissä alettiin kärsiä Ranskan kanssa käydyn sodan vaikutuksista ja etenkin vuosi 1672 oli taloudellista laskukautta. Sen aikana taiteilija ei myynyt yhtäkään omaa tai muiden taiteilijoiden teosta.

Samoihin aikoihin hän maalasi taulun Allegoria uskosta. Jokseenkin monimutkainen symboliikka viittaa katolisuuteen ja siihen, miten usko murskaa Saatanan, joka on kuvattu taulun alaosaan liiskattuna, verta vuotavana käärmeenä. Maalauksessa esineistöä tarkemmin katsoessa voi huomata, että siinä on esimerkiksi eebenpuinen krusifiksi, joka todennäköisesti on sama, joka myöhemmin mainitaan Vermeerin perunkirjaluettelossa.

Taiteilijan ennenaikainen kuolema 43 vuoden iässä johtui taloudellisista huolista, näin vaimo Catharina kirjoitti leskeksi jäätyään. Kenties hän sai sydänkohtauksen tai aivoverenvuodon, sillä kuolema tuli äkillisesti hieman yli vuorokauden sairastamisen jälkeen. Leski sai velat maksettua myymällä kaksi hallussaan ollutta Vermeerin taulua.

Elämänsä aikana Vermeer ei ollut Delftin ulkopuolella kovin tunnettu. Taiteilijan tuotanto painui jopa unohduksiin, kunnes 1800-luvulla hänet löydettiin uudelleen. Sittemmin hänen teoksiaan on päätynyt maailmalla museoihin Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

Hänen maalaustensa erikoinen ilmapiiri ja kauneus kiehtovat ihmisiä. Tänä keväänä Amsterdamin Rijksmuseumissa esillä oleva ainutlaatuinen näyttely toi yleisön nähtäville 28 Johannes Vermeerin maalausta. Hänen taiteensa nykyään herättämää kiinnostusta kuvastaa se, että kesäkuulle jatkuvan näyttelyn liput myytiin jo ensimmäisten viikkojen aikana loppuun. Pääsin itse tutustumaan näyttelyyn huhtikuussa.