Työtä tyttöjen puolesta Keniassa

Jane Naikumia odotti kotikylässään sukuelinten silpominen ja pakkoavioliitto vanhemman miehen kanssa. Kristittyjen avustuksella hän kouluttautui terveydenhuoltoalalle. Kristinusko muutti myös koko kylän elämää, etenkin tyttöjen pääsyä koulutukseen.

Janen työpäivä nairobilaisessa Maisha Poa -keskuksessa on juuri päättynyt. Hän ohjaa naisten ryhmiä, joissa keskustellaan poluista parempaan elämään. Valtaosa keskukseen tulevista naisista on joko kodittomia katuäitejä tai monien ongelmien keskellä slummissa eläviä köyhiä naisia.

− Karuja kohtaloita. Kouluttamattoman kenialaisnaisen osa on kova. Helposti hän on miesten armoilla, Jane sanoo.

Maalaiskylästä Narokin kaupungin läheltä Lounais-Keniasta kotoisin olevaa Janea odotti samanlainen elämä kuin kaikkia kotikylän tyttöjä: sukuelinten silpominen ja pakkoavioliitto vanhemman miehen kanssa sekä kotiäitiys monen lapsen äitinä.

− Olin yhdeksänvuotias, kun lähetyssaarnaajat tulivat kylääni ensimmäisen kerran. Tulin uskoon ja koin, että synnyin uudelleen, Jane kertoo.

Lähetyssaarnaajilta hän kuuli, että kylässä harjoitettava tyttöjen sukuelinten silpominen on haitallista ja vaarallista. Kaikki kylän tytöt silvottiin.

Karkumatka tulevaisuuteen

Jane päätti karata kotikylästään.

− Halusin pois ja halusin välttyä silpomiselta. Rakastin koulunkäyntiä. Tiesin, että pian minut naitettaisiin aikuiselle miehelle enkä saisi käydä enää koulua vaan minusta tulisi kotiäiti.

Jane lähti karkumatkalle yön pimeydessä muutaman kylän aikuisen kanssa. Kulkua hankaloitti sade, mutta Jane seurueineen pääsi pastorin kotiin turvaan. Matkalaisten jalanjälkiä märässä maassa seuraamalla kylän miehet pääsivät heidän jäljilleen.

− Minut vietiin takaisin kotiin. Kuusi miestä hakkasi minut pahoin. Isä oli todella vihainen. Minut pakotettiin silvottavaksi. Olin tuonut suuren häpeän perheelleni.

Tapahtumasta puhuminen on Janelle vaikeaa kaksi vuosikymmentä traumaattisen ja kivuliaan kokemuksen jälkeenkin.

− Käsistäni ja jaloistani pidettiin kiinni. Muistan vain repivän kivun ja tuskan. Mitään puudutusaineita ei käytetty.

Jane on taustaltaan maasai-heimon jäsen. Maasaiden tapa sukuelinten silpomiseen on yleensä poistaa kaikki ulkoiset sukuelimet.

Käsistäni ja jaloistani pidettiin kiinni. Muistan vain repivän kivun ja tuskan.

Silpomisesta johtuvista kivuista huolimatta Jane lähti uudelle karkumatkalle, jolle hänet auttoi naapuri. Matka suuntautui jälleen pastorin kotiin. Tällä kertaa Jane vietiin Narokin kaupunkiin, ettei häntä löydettäisi.

− Minut vietiin sairaalaan, koska olin kipeä silpomisen jälkeen. Myöhemmin pääsin kouluun.

Janen ei enää tarvinnut palata kotikyläänsä. Hän pääsi sisäoppilaitokseen ja myöhemmin yliopistoon, jossa hän suoritti loppututkinnon julkisesta terveydenhuollosta. Koulutusta tukivat useat kristillisen järjestöt.

Turvaa uskosta

Jane on erittäin kiitollinen, että hän kohtasi kristityt lähetyssaarnaajat alle kymmenvuotiaana. Usko on siitä lähtien ollut hänen elämänsä tärkein asia.

− Uskonnon rooli Keniassa on iso. Usko on tuonut minulle turvallisuuden tunnetta vaikeuksien keskellä.

Jane iloitsee siitä, että iso osa hänen kotikylänsä asukkaista on nyt kristittyjä.

− Veljeni on pappi. Isäni kanssa olen tehnyt sovinnon.

Kristinusko on muuttanut koko kylän elämää, etenkin tyttöjen pääsyä koulutukseen.

− Silpominen on vähentynyt, ja se on nykyään laitonta. Edelleen sitä kuitenkin tehdään salaa ja piilossa.

Janen mukaan moni maaseudun maasai arvostaa enemmän lehmiä kuin tyttöjä ja tyttöjen kouluttamista.

− Toivon, että voin omalla esimerkilläni ja työlläni rohkaista muutokseen sekä parantaa tyttöjen ja naisten asemaa. Usko Jumalaan ja rukous antavat minulle voimia työhöni ja elämääni.