Pääkirjoitus | Tekoälyllä ei ole etiikkaa, ja ilman tätä tärkeää kansalaistaitoa se on uhka demokratialle

Tekoäly kuulostaa jo ihmiseltä. Se osaa vastata kohteliaasti, argumentoida vakuuttavasti ja tuottaa empatiaa herättävää tekstiä. Moni on huomannut, ettei enää tiedä, onko viestiessä toisessa päässä ihminen vai kone.

Tekoäly on myös läpäissyt Turingin testin, jonka tavoitteena oli määritellä, missä vaiheessa koneesta on tullut älykäs, ettei sitä voi erottaa ihmisestä. Maaliskuussa 2025 ChatGPT:n versio 4.5 sai testissä 73 prosentin tuloksen, mikä tarkoittaa sitä, että 73 prosentissa testitapauksissa testaaja arvioi keskustelevansa ihmisen kanssa – huomattavasti useammin kuin oikeasti ihmisten kanssa keskustelleet arvioivat.

Turingin testi kehitettiin jo 1940- ja 1950-lukujen taitteessa, ja sitä voi pitää jo vanhentuneena. Se mittaa ennen kaikkea sitä, kuinka uskottavaa kieltä laaja kielimalli tuottaa, ei niinkään sen varsinaista ”älykkyyttä”.

Tekoälyn tuottaman sisällön erottaminen ihmisen kirjoittamasta ei ole aina mahdollista, mutta tärkeämpää on osata kysyä: miksi se on tehty ja mitä sillä halutaan saada aikaan.

Olennaista on kuitenkin se, että tekoäly voi näyttää ja vaikuttaa ihmiseltä, muttei ole sellainen. Sillä ei ole minuutta, kokemusta, tunteita tai vastuuta. Se ei seiso sanojensa takana, koska sillä ei ole ”takana” mitään. Ja silti sen vaikutus läpäisee yhteiskunnan tulevaisuudessa yhä vahvemmin, koska lähes kaikissa ammateissa käytetään koko ajan enemmän tekoälyapureita, ja erilaisille tekoälyagenteille annetaan tavoitteellisia, esimerkiksi markkinointiin ja muuhun vaikuttamiseen liittyviä tehtäviä.

Demokratia perustuu vastuullisiin toimijoihin – ihmisiin, jotka kokevat, päättävät ja kantavat seuraukset. Kun tekoäly alkaa ohjata tiedonkulkua, keskustelua ja jopa mielipiteiden muotoutumista, tämä perustava ajatus horjuu. Miten säilyttää vastuullisuus, jos viestijä ei ole ihminen?

Medialukutaito ei ole vain jotakin, josta puhutaan äidinkielen tunnilla. Se on kansalaisvelvollisuus. Tai ainakin sen tulisi olla.

Tekoälyn tuottaman sisällön erottaminen ihmisen kirjoittamasta ei ole aina mahdollista, mutta tärkeämpää on osata kysyä: miksi se on tehty ja mitä sillä halutaan saada aikaan. Hajottaako se yhteiskuntaa? Kuka siitä silloin hyötyy?

Tekoäly voi parhaimmillaan tukea demokratiaa: sen avulla voi louhia tietoa, hahmottaa monimutkaisia kysymyksiä ja tuoda esiin uusia näkökulmia.

Tekoäly ei valehtele tahallaan. Se toistaa kaavoja, painottaa todennäköisyyksiä ja jättää yksityiskohdat algoritmin varaan. Usein sen logiikka on kaupallista, ei eettistä. Juuri siksi tarvitaan kriittistä medialukutaitoa – ei vain lasten, vaan koko väestön keskuudessa.

Tekoäly voi parhaimmillaan tukea demokratiaa: sen avulla voi louhia tietoa, hahmottaa monimutkaisia kysymyksiä ja tuoda esiin uusia näkökulmia. Mutta ilman julkista keskustelua, säätelyä ja kansalaisvalmiuksia tekoäly voi myös kaventaa todellisuutta, vaikka sen pitäisi avartaa.

Kun keskustelukumppani ei ole enää ihminen, medialukutaito on se silmä, jolla demokratia katsoo.

Kirjoittaja on Sanan päätoimittaja.