Teatteri | Jackie – Tyttö ja kuolema IV on kuvaus Jackie Kennedyyn liitetystä naiskuvasta

Salamurhatun presidentti John F. Kennedyn puoliso, hillitty ja hallittu tyyli-ikoni, jonka Chanel-eleganssia jäljitellään yhä edelleen. Muistitko, että Jaqueline Kennedy Onassis (1929–1994) oli myös muun muassa toimittaja ja valokuvaaja, kustannustoimittaja sekä taiteiden ja kulttuurikohteiden suojelija?

Myllyteatterin ja Teatteri Avointen Ovien yhteistuotanto Jackie – tyttö ja kuolema IV ei ole Jackien elämäkerta, vaan monimerkityksinen ja symbolinen tulkinta häneen yhdistetystä naiskuvasta.

Teos odottaa katsojalta paljon enemmän kuin vain penkkiin istahtamista.

Esityksessä puhutaan paljon vaatteista, mutta teatteri ei ole kuin vaatteet. Vaatteiden pitää olla sopivat kantajalleen. Teatterin ei tarvitse välttämättä olla juuri sopiva katsojalle, vaan katsojana voin ottaa haasteen vastaan ja pyrkiä mukautumaan kerrontaan.

Nyt dialogi ei olekaan dialogia, vaan kahden Jackien yhteinen monologi. Jackiet, joita esittävät Mirva Kuivalainen ja Yuko Takeda, peilaavat liikkeet toisiltaan sekä toistavat ja jatkavat toistensa lauseita.

Peilejä on monia: Jackien kokemat keskenmeno ja omien lasten kätkytkuolemat, ympärillä vellovat ihmisten toiveet, aina paikalla oleva lehdistö, Marilyn Monroe… Näiden edessä sovitetaan vaatteita, rakennetaan brändiä, jonka kulmakivet ovat ”vakaa kampaus ja kadotettu vyötärö”.

Jos kerrontaan ei keskity, se alkaa etääntyä. Mutta kun itse tekstiin kiinnittää enemmän huomiota, sen runollisuus alkaa puhutella. Runona sanottu tulee ymmärrettäväksi.

Jackiet kiskovat tuskallisesti sisältään epämuodostunutta kangaspunosta, keskenmenneitä raskauksia, kuolemaa. He haluavat kätkeä vyötärönsä ja olla lihattomia. Eivät valoa, lihaa ja rappiota, kuten Marilyn. He hallitsevat itsensä ottamalla itsensä panttivangeiksi. ”On vangittava itsensä, jotta voi olla vangitseva. Ihmiset rakastavat näitä tuntemuksia.”

Asioihin palataan, niitä jankataan ja vatvotaan. Jos kerrontaan ei keskity, se alkaa etääntyä. Mutta kun itse tekstiin kiinnittää enemmän huomiota, sen runollisuus alkaa puhutella. Runona sanottu tulee ymmärrettäväksi.

”Meidät on tehty ikuisuutta varten, mutta miksi?”, Jackiet sanovat. Kysymys on entistäkin akuutimpi tämän päivän huomiotaloudessa, jossa tavoitellaan oman (menestys)kertomuksen kontrollointia.

Ambientin äänimaiseman katkaisee tunnistettava melodianpätkä, sillä vaikka Jackiet arvioivat Marilynin merkityksettömäksi, hän tunkee toistuvasti duon ajatuksiin ”pu-puppidu”!

Pelkistetty, harkittu ja tarkka toteutus on kuin tanssia. Esityksen ovat ohjanneet näyttelijä-ohjaaja Jaakko Kiljunen ja nukketeatteritaiteilija Maiju Tainio. Nukketeatterin kosketus saa Jackiet vuoroin ruumiillistumaan ja esineellistymään.

Harvakseltaan yllättävät salamavalon välähdykset rytmittävät kohtauksia. Ambientin äänimaiseman katkaisee tunnistettava melodianpätkä, sillä vaikka Jackiet arvioivat Marilynin merkityksettömäksi, hän tunkee toistuvasti duon ajatuksiin ”pu-puppidu”!

Väliajan jälkeen näyttämökuva on vaihtunut vaikuttavaksi hiljalleen kasvavaksi tummaksi aallokoksi. Kuin kuolema, joka hiljalleen peittelee Jackiet syliinsä. ”Menisin lohduttamaan itseäni, mutta siellä ei ole enää ketään”, Jackie sanoo.

Jelinek – Kiljunen & Tainio: Jackie – Tyttö ja kuolema IV. Kantaesitys 1.10.2024 Teatteri Avoimissa Ovissa. Esitykset 30.9.–1.11.2024.