Teatteri | Äidinrakkauden kipeä puoli

Sirkku Peltolan käsikirjoittamassa ja ohjaamassa Tyttö ja varis -näytelmässä äidit hylkäävät, tukahduttavat, antavat kaikkensa, kaipaavat – tai eivät voisi vähempää välittää. Marja Packalén tulkitsee riipaisevasti Armia, joka on jäänyt aikuisen lapsensa armoille. Lasse Sandberg panikoi vauhtisokeana ja heikkoluonteisena pikkupomona, joka häviää elämän pelikentillä sata-nolla vaikkapa siistijänä tyydyttävää arkea elävälle Jardelle.

Jarden roolissa on tuore näyttelijälupaus Ville Hilska, joka luo niukoista lähtökohdista ponnistaneesta ja omia polkujaan kulkevasta nuorukaisesta kiinnostavan tyypin, johon tekisi mieli tutustua paremminkin. Tasapainoisten näyttelijäsuoritusten keskellä loistaa kirkkainta valoa kuitenkin Katariina Kuisman lumoava Säde, joka toimii linkkinä näytelmän henkilöiden väleillä. Säteen lämmin ystävällisyys, aitous ja herkkävaistoisuus riisuvat aseet paatuneimmaltakin. Sen ansiosta esitystä katsoo hyvinkin kipeistä teemoista huolimatta hymy kasvoilla.

Näytelmässä jokaisella henkilöllä on oma taustansa ja syvyytensä, jota raotetaan enemmän tai vähemmän

Säde kuuntelee ja toteuttaa intuitiotaan, vaikka se tarkoittaisi alkuun torjutuksi tulemista. Hänellä ei ole kovin korkeaa käsitystä itsestään, mutta pois kaikki itsesääli ja katkeruus. Säde hyväksyy tekemiensä ratkaisujen seuraukset niissä piehtaroimatta, vaikka muistot ja menetykset saavatkin kyyneleet kihoamaan silmiin. Elämä on tässä, Säde tuntuu ajattelevan ja elävän sen mukaisesti: Kiinnitetään huomio hyvään ja opitaan toisiltamme. Ei katsota toisen kärsimystä läpi sormien, vaan autetaan ja jaetaan eväät. Torjutaan yhdessä yksinäisyyttä.

Näytelmässä jokaisella henkilöllä on oma taustansa ja syvyytensä, jota raotetaan enemmän tai vähemmän. Nämä ihmiset ovat tulleet yhteen, ja heidän ratkaisunsa vaikuttavat toinen toistensa ajatuksiin ja elämiin.

Lavastuksena Armin olohuone on niin toimiva ja tasapainossa esityksen kanssa, että sen ottaa täysin annettuna. Taustalla syttyvät ja sammuvat valot ikkunoissa, joiden takana on uusia tarinoita ja ihmisiä.

Tarinaa ei jauheta loppuun saakka. Miten kullekin käy, emme tiedä, mutta loppukohtaus lähettää katsojan toiveikkaana kotimatkalle.

Sirkku Peltola: Tyttö ja varis. Ensi-ilta 3.10.2024 Hämeenlinnan teatterissa.