Stand-up -koomikko Mikko Vaismaa ei halua ilkeillä, mutta: ”Kuka nauraa myötäkarvaan silittämiselle?”

Mikko Vaismaa hiillostaa yleisöä, mutta ei ilkeile. Tämä koomikko ei ole kyynikko. On helppo yhtyä nettisivuilta löytyvään lupaukseen, että ”Mikon keikalta lähdetäänkin vatsalihakset kipeänä ja mieli hellän ymmärtäväisenä maailmaa, maailmankaikkeutta ja kanssaihmisiä kohtaan”.

Stand up -komiikalla itsensä toistakymmentä vuotta elättänyt Vaismaa oivalsi jo 13–14-vuotiaana teininä, että komiikkaa voi tehdä yksin. Seurakunnan leirit olivat isoselle hyvä foorumi sen toteuttamiselle.

– Sieltä asti olen kaivannut mies ja mikrofoni -yhdistelmää.

Tulin tänne Turusta, kolme viikkoa vanhan tyttölapsen luota. Minusta on tullut nyt myös isoisä!

Vaismaa on elänyt lapsuutensa Kurikassa, keskimmäisenä kolmesta veljeksestä.

– En koe itseäni hirveän identifioituneeksi eteläpohjalaiseksi. Olen asunut Jyväskylässä lähes kolmekymmentä vuotta ja perustanut siellä perheen vaimoni Tainan kanssa. Koen olevani osittain kotoisin myös Hämeenlinnasta, missä opiskelin opettajaksi ja pelasin lentopalloa Hämeenlinnassa Luolajan kajastuksessa.

Vaismaalla on kolme lasta, joista kaksi on jo aikuisia. Kasvot leviävät onnelliseen hymyyn, kun hän kertoo tuoreesta tulokkaasta:

– Tulin tänne Turusta, kolme viikkoa vanhan tyttölapsen luota. Minusta on tullut nyt myös isoisä!

Lämmin ja rento usko

Vaismaa kertoo kasvaneensa uskoon mitä luonnollisimmalla tavalla.

– Usko oli lapsuuden perheessäni aina läsnä oleva asia, mutta ilman mitään painostusta tai muottiin tunkemista. Saimme veljien kanssa olla omia persooniamme. Varmasti vanhemmat ovat toivoneet ja rukoilleet, että pärjäisimme elämässä ja kulkisimme taivaspolkua, mutta en ole tuntenut mitään odotusten kuormaa.

Kalle-veljeään Mikko Vaismaa kutsuu komiikan korkeakoulukseen. Yhdessä veljekset ovat tosissaan pohtineet, mikä on hauskaa ja treenanneet sitä.

Eikö Jumala ole ilossa ja leikissä, eikö leikki ole hengellistä?

– Isältä se on peritty, hauskuus ja hauskuuttaminen. Isä on ollut aina nopea päästään, Vaismaa virnistää.

Kasvattajana hän kertoo kunnioittaneensa omia vanhempiaan ja heidän antamaansa mallia. Lapset lähtevät kirkkoon mukaan, jos haluavat.

– Voi vain toivoa, mutta kyllä se on tärkeä asia minulle, Vaismaa myöntää.

Usko merkitsee Vaismaalle koko elämän kokoista mielekkyyttä. Se on hänelle niin luonnollinen asia, että on tavallaan itsestäänselvyys. Mutta ei kuitenkaan irrallinen asia, jonka voi ottaa hyllyltä käyttöön, kun sitä tarvitsee.

– Ilman sitä en näkisi mitään mielekkyyttä tässä elämässä. Siksi täällä ollaan.

Hengellisyys ja huumori ovat koomikko Mikko Vaismaalle olemista ja elämistä, eivät irrallisia suorituksia.

Eikö Jumala ole ilossa?

Hengellisyyttä Vaismaa luonnehtii läpieletyksi asiaksi, jota hän ei halua irrottaa muusta elämisestä ja olemisesta missään kohtaa. Vaismaa vierastaa syvästi esimerkiksi sitä, jos lapsille opetetaan, että on erikseen leikkiaika ja rukous tai hiljaisuus.

– Eikö Jumala ole ilossa ja leikissä, eikö leikki ole hengellistä? Jos vain pystyisi välttämään ”hengellistä osuutta”. Jo ”hiljennytään rukoukseen” on minulle vähän punainen vaate. Onko niin, että Jumalan voi kuulla vain hiljaisuudessa?

Hetken tuumailun jälkeen Vaismaa kuitenkin myöntyy.

– Hyvä on – sovitaan, että on hyvä meille ihmisille hiljentää joskus muut äänet ja keskittyä kuuntelemaan Jumalaa. Pyhittämistä tarvitaan, ihmistä varten, mutta uhraamismeininkiä ei tarvita, Vaismaa pohtii.

Kun vilpittömyys ja rakkaus on mukana, ei voi mennä pahasti pieleen.

Sana vilpittömyys toistuu koomikon puheessa usein. Hänen elämänfilosofiansa mukaan asioita voi tehdä monella tavalla oikein, kunhan toimii vilpittömästi. Ja esimerkki löytyy jälleen lasten kasvatuksesta:

– Rakkaus on aina tärkeintä. Tee kaikki se mitä tarvitaan, että lapsi ei itke. Anna nukkua vieressä ja olla sylissä. Anna lapsen voida hyvin. Kannoin aikanaan sylissä vielä kuusivuotiaani autosta päiväkotiin, kun hän pyysi. Eikä tullut hänestä pompottelijaa. Ajattelen, että hän halusi siinä hetkessä nauttia lähellä olemisesta, kannateltuna olemisesta. Se oli meidän juttu. Kun vilpittömyys ja rakkaus on mukana, ei voi mennä pahasti pieleen.

Haluan lavalle!

Jyväskylässä Vaismaa toimi 14 vuotta luokanopettajana. Hän tiesi kuitenkin, että loppuelämäksi sinänsä mainiosta ammatista ei hänelle olisi.

– Minulla oli aina se suunnitelma, että lopetan lentopallon 30-vuotiaana ja sitten etsin tieni lavalle. Ei vain väliaikaisesti tai harrastuksena, vaan pysyvästi elämäntehtävänä, Vaismaa sanoo.

– Sitä olin koko elämäni halunnut. Olen ollutkin esiintyjä, mutta löysin itseni lava-artistina todella vasta stand up -koomikkona.

Yksi ryhmäläinen tuli sitten sanomaan, että ”sun rytmi on kuin standuppia”.

Kun Vaismaa kuuli ensimmäisen kerran sellaisesta lava-aktista, kuin stand up, hän oli varma, että se ei toimisi Suomessa.

Opettajakollega vinkkasi Vaismaalle Jyväskyläläisen tarinateatteriryhmän.

– Oli oikein kivaa, mutta tiesin, että tämä ei ole se. Aamupiirissä kerroin kuulumisia aamustani ja muut nauroivat. Yksi ryhmäläinen tuli sitten sanomaan, että ”sun rytmi on kuin standuppia” ja kertoi, että Jyväskylässäkin sitä tehdään. Menin, katsoin muutaman minuutin, ja tiesin, että etsintä oli päättynyt.

– Evankeliumi ei ole vitsi, mutta Jumala on antanut ihmiselle huumorintajun käytettäväksi, Mikko Vaismaa sanoo.

Ei ole hätää

Ollaan Sanan Suvipäivillä, Kansan Raamattuseuran kesäjuhlilla Jyväskylässä vuonna 2023. Koomikko Vaismaa on juuri esiintymässä muusikko Antti Kleemolan kanssa. Yleisö on hyvänmielen tilassa ja odottaa seuraavaa naurut laukaisevaa punchlinea. Vaismaa kertoo, että kohta kuultavan laulun, Me ollaan sun puolella, Kleemola on laulanut hänen poikansa Lassin ylioppilasjuhlissa.

Vaismaa nieleskelee ja ääni särkyy: koko kevään rasitusmurtumista kärsineellä Lassilla on ollut tähtäin korkealla suunnistuksessa. Juuri ennen keikkaa on tullut tieto murtuman uusimisesta ja seuraavassa viikonlopussa oleva kauden pääkilpailu, Jukolan viesti, jäisi siis häneltä väliin.

Ei tarvitse olla koko ajan hauska.

Yleisö hiljenee, hetken hämmennys vaihtuu myötäelämiseen ja hiljaisiin esirukouksiin Lassin puolesta. Kleemola laulaa ja Vaismaa hengittelee syvään lavan reunalla. Kunnes biisin loputtua kyynelensä kuivannut koomikko loikkaa rempseästi takaisin lavalle uuden hauskan tarinan kera.

– Antin laulut tekevät siitä mahdollista. Ei tarvitse olla koko ajan hauska. On lupa sanoa asioita, jotka eivät pääty nauruun. Vakavoitumisen jälkeen on vaikea jatkaa huumorin puolelle, mutta laulu tuo aikalisän sekä itselleni että yleisölle: ei ole hätää. Antti jatkaa laululla ja voin aloittaa uudesta tunteesta sen jälkeen, Vaismaa sanoo.

Entinen luokanopettaja ja SM-lentopalloilija löysi tiensä lavalle stand upin kautta. Stand up on nopeita hoksottimia, älyä ja heittäytymistä vaativa laji.

Puhdistava nauru

Vaismaan tavoitteena on saavuttaa sellainen flow, jossa ihmiset nauraisivat vatsa krampissa ja vedet silmissä.

– Koska sen jälkeen ihmisellä on äärettömän puhdistunut olo, hän toteaa.

On monen asian summa, minkälainen ilmapiiri keikalla on: onko joukossa rohkeita ”esinaurajia”, onko yleisössä paljon tuttuja keskenään, liittyykö keikka johonkin kokonaisuuteen. Vaismaa haluaa joka tapauksessa tuoda ihmisille naurua ja iloa sekä tunteen siitä, että hyvinvointi lisääntyy.

Haluan pois sen mielleyhtymän, että vaikkapa läheisen kuollessa itku veisi surun ja ahdistuksen pois – mutta kyyneleet voivat helpottaa ja puhdistaa siinäkin tilanteessa.

– Eikä ole väliä, vaikka oltaisiin mille vaan tyhmällekin asialle naurettu, jos se on ollut vilpitöntä. Kun sali nauraa yhdessä, se on todella yhdistävä ja rentouttava kokemus. Sen jälkeen on erilainen fiilis jatkaa yhdessä, kun on repeilty nauramaan. Jokin puristus on hellittänyt, ollaan samalla puolella, emmekä edes niin kovin erilaisia, Vaismaa kuvailee.

Koomikko pohtii ilon ja surun kyyneleiden olevan siinä mielessä sisaruksia keskenään, että niiden vaikutukset tuntuvat voimakkaasti kehossa.

– Molemmissa joutuu pyyhkimään silmäkulmia, kun jokin ihmisen sisällä herkistyy. Haluan pois sen mielleyhtymän, että vaikkapa läheisen kuollessa itku veisi surun ja ahdistuksen pois – mutta kyyneleet voivat helpottaa ja puhdistaa siinäkin tilanteessa.

Huumori on energiaa

Hyvän esityksen edellytys on keskittyneen ja virittäytyneen mielentilan saavuttaminen, mikä on osa esiintyjän ammattitaitoa. Vaismaa havainnollistaa asiaa hakemalla vertailukohdan urheilijasta ja tämän valmistautumisesta urheilusuoritukseen.

Entä, jos esiintyjän omassa elämässä on juuri jotain traagista ja tunteissa alavirettä? Onko vaikeaa nousta ihmisten eteen?

– Koskaan en ole joutunut tilanteeseen, jossa en pääse esiintymisvireeseen, mutta on ihan mahdollista, että sellainenkin hetki vielä tulee. Ihmiset eivät tiedä, mistä taustasta ja tunnelmasta tulen. En saa pilata heidän iltaansa. Jos en pysty hallitsemaan omaa tunnettani, ei ole syytä esiintyä, Vaismaa sanoo.

Autosta kuuluu kilinää – mikä hemmetti on vikana? En pysty nauramaan, päinvastoin ärsyttää suuresti.

Huumori on Vaismaan mukaan osa ihmisyyttä – niin vahvasti ihmisessä, ei keksittyä tai opittua, ulkopuolelta tullutta.

– Se tuo elämään draivia, ja mielelläni hengitän ja viljelen sitä. Ei se ole sitä, että koko ajan on vitsit mielessä. Kyseessä on tietynlainen energia, ei suoritus tai teko.

Ja eikös olekin niin, että jos on hyvä huumorintaju, on myös hyvä suhteellisuuden taju ja rento, joustava meininki?

– Ei ole! Minulle asiat ovat tosi suuria. Autosta kuuluu kilinää – mikä hemmetti on vikana? En pysty nauramaan, päinvastoin ärsyttää suuresti. Kuulun niihin ihmisiin, jotka saattavat kilahtaa pienistä asioista. Sitten kun pystyn nauramaan, asia pienenee ja siitä saattaa tulla jopa aineistoa keikalle.

– Aina liikutaan tilassa, jossa mietitään, voiko tälle nauraa. Jos on liian varovainen, hauskuus häviää, Mikko Vaismaa sanoo.

Ihmisyyden kanava

Aina välillä törmää ajatuksiin ja asenteisiin, joiden mukaan esimerkiksi nauru ei kuulu kirkkoon, tai höpsölle jutulle railakkaasti nauraminen olisi epäkunnioittavaa Jumalaa kohtaan.

Annetaanko huumorille lupa kukkia seurakunnassa? Mikko Vaismaa toivoisi, että näin olisi, ja sille annettaisiin enemmänkin tilaa. Hänen mielestään saisi olla mieluummin vähän varomatonkin – kun ei tarkoituksella haluta loukata – kuin jähmettyä.

– Sillä kuka nauraa myötäkarvaan silittämiselle? Aina nauretaan jonkun tai jonkin kustannuksella. Aina liikutaan tilassa, jossa mietitään, voiko tälle nauraa. Jos on liian varovainen, hauskuus häviää.

Olisi absurdi ajatus, että siellä, missä ihmiset kokoontuvat, ei olisi huumoria.

Vaismaa muistuttaa, että jos menee vähän sivuun ja huumori on jollain tavalla ollut hämmentävää, voi tilanteen siinä tapauksessa käsitellä.

Koomikko luottaa Jumalan huumorintajuun. Pyhä on suurempi asia kuin vaikkapa vakiintunut muoto. Juoksuaskel kirkon käytävällä tai yllättävä naurunpaikka kesken saarnan eivät häivytä pyhää.

– Jos kunnioitetaan muotoa niin paljon, että sen rikkoontuminen vie pyhän pois, on muoto ottanut vallan. Pyhyys ei ole silloin suhteessa hengellisyyteen vaan muotoon.

– On totta, että evankeliumi ei ole vitsi. Mutta olisi absurdi ajatus, että siellä, missä ihmiset kokoontuvat, ei olisi huumoria. En näe sitä irrallisena. On väistämätöntä, että nauretaan, jos siihen annetaan lupa. Jos ei saa heittää hauskaa kommenttia, suljetaan pois yksi hyvinvoinnin ja ihmisyyden kanava, Mikko Vaismaa sanoo.