Sixten Korkman: Taloustieteilijän uskontunnustus

Suomen johtaviin taloustieteilijöihin vuosikymmeniä kuulunut Sixten Korkman, 75, tunnetaan hyvinvointivaltion puolustajana. Hillityllä herrasmiehellä on siihen henkilökohtaiset syynsä.

Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen sekä Elinkeinoelämän valtuuskuntien toimitusjohtajana ja taloustieteen työelämäprofessorina työskennellyt valtiotieteen tohtori ei syntynyt kultalusikka suussa.

– Perheessäni oli todella vaatimaton elintaso.

Isä ja kolme poikaa asuivat Vaasan kupeessa työläisten tehdasalueella pienessä ja vetoisassa parakissa. Isä oli paljon poissa kotoa, sillä hän kiersi Suomea kauppaamassa kasvismyrkkyjä ja lannoitteita.

– Jotenkin me pärjäsimme veljieni kanssa. Meille tuotiin kaksi kertaa viikossa tehtaan ruokajätteitä. Ne eivät olleet mitään herkkua.

Äiti kuoli, kun Sixten oli kuusivuotias.

– En halua liioitella, että äidin kuolema olisi ollut minulle ratkaisevin kokemus, mutta totta kai sillä on ollut merkitystä läpi elämän.

Onneksi lastentarha oli ”upea paikka”.

– Opin siellä paljon sosiaalisen kanssakäymisen säännöistä. Sympatiani hyvinvointivaltion palveluita kohtaan nousee jo tästä omakohtaisesta kokemuksesta.

Päiväkodin henkilökunta teki hienoa työtä.

– Se oli elämäni tärkeintä aikaa. Myös kansakoulun ja oppikoulun opettajien merkitys oli tavattoman suuri. Kotoa en saanut tukea koulunkäyntiin, mutta olin kohtuullisen hyvä oppilas.

Pääkaupunkiseudun päiväkodeissa on nyt huutava henkilöstöpula.

– Kannan kovasti huolta siitä, että nämä yhteiskunnan ydinfunktiot, päivähoito- ja koulujärjestelmä, säilyisivät kunnossa. Meidän pitää panostaa enemmän inhimillisen pääoman kasvattamiseen.

Jos Jumala ei ole totta, et menetä mitään, mutta jos Jumala on, tarjolla on iso voitto.

Sodassa jokainen rukoilee

Uskonnollista kasvatusta Sixten Korkman ei juuri saanut. Isä oli oletettavasti ateisti.

– Hyvin pragmaattinen isoäitini kyllä yritti opettaa minulle, että kannattaa uskoa Jumalaan. Jos Jumala ei ole totta, et menetä mitään, mutta jos Jumala on, tarjolla on iso voitto.

Joku vei pojan pienenä pyhäkouluun.

– Pappi puhui helvetin kauheuksista. Mieleen jäivät myös kiiltokuvat, joita keräsin intohimoisesti. Enkelit ja lampaat olivat tosi hienoja, kunnes paras ystäväni Risto sanoi, että niiden kerääminen on tyttöjen puuhaa.

– Monien kristinuskon arvojen, kuten lähimmäisenrakkauden ja anteeksiannon, merkitys on yhä suuri, vaikka kristinuskon asema onkin heikentynyt länsimaissa. Uskon, että kirkko tulee olemaan tarpeellinen tulevinakin vuosikymmeninä, Sixten Korkman toteaa.

Korkman ei ole saanut kokemuksia Jumalasta. Hän erosi nuorena miehenä kirkosta, mutta palasi jäseneksi.

– Liityin kirkkoon sympatiasta piispojen eettisesti ja yhteiskunnallisesti järkeviä puheita sekä kirkon kulttuurista perintöä kohtaan.

Tutkimuksissa on havaittu, että uskossa olevat ihmiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin ateistit, Korkman tietää.

– Ymmärrän sen hyvin. Usko antaa lohtua, tukea ja turvallisuuden tunnetta, ja uskonto voi edistää yhteisöllisyyttä.

Useimmilla ihmisillä on tarve uskoa johonkin.

– Perustelen uskonnon roolia myös sillä, että ihmiset pelkäävät kuolemaa ja toivovat, että jotain olisi olemassa sen jälkeen. Kirkko antaa tähänkin selkeän vastauksen.

Jos Suomea kohtaa suuri kriisi, kristinuskon kannatus kasvanee.

– Jos tulisi sota, luultavasti jokainen meistä rukoilisi.

Fundamentalismin vaara vaanii

Tiedemiehet eivät voi vastata kysymykseen, mikä on olemassaolon tarkoitus. Siitäkin syystä ihmiset hakevat elämän perusteita ja merkitystä Raamatusta ja kristinuskosta, taloustieteilijä pohtii.

– Maltillista ja suvaitsevaa kristinuskoa, joka ei vaadi Raamatun kirjaimellista tulkintaa, on vaikea nähdä ongelmana, vaan se ansaitsee kunnioitusta humanistisistakin lähtökohdista.

Fundamentalismi, on se kristillistä tai islamilaista, aiheuttaa kaikkialla ongelmia.

– Kiihkoilijat voivat kieltää – poliittisten ääripopulistien tapaan – jopa ihmisen vastuun ilmastokriisistä.

Ääriasenteet ruokkivat muiden katsomusten edustajiin ja vähemmistöihin kohdistuvia kielteisiä ja suvaitsemattomia asenteita.

– Suvaitsevaisuus on äärimmäisen tärkeää. On surullista, että ”suvakki” on nykyään haukkumasana tietyissä piireissä.

Korkman vierastaa vastakkainasetteluja lietsovia ja vähemmistöjä syrjiviä kristinuskon muotoja.

– Vanhojen ennakkoluulojen heijastaminen on surullista ja moitittavaa. Sellainen ei heijasta enää kirkon valtavirtaa.

Ihmisoikeuksien esitaistelijat

Miten uskonnot ja uskomukset sitten ovat ohjanneet yhteiskuntamme ja taloutemme kehitystä? Sixten Korkmanin laaja tietoteos Talous ja humanismi (Otava 2022) on ohittamaton opus tämän kysymyksen pohtimiseen.

Aatehistoriallisesti erittäin kiinnostava kirja tarkastelee kristinuskon vaikutusta länsimaiseen kulttuuriin. Korkman kiittää erityisesti kristinuskon merkitystä ihmisoikeuksien kehitykseen.

Kun kristinusko valtasi alaa 300-luvulta lähtien Rooman valtakunnassa, ajatusta ihmisoikeuksista alettiin levittää osaksi länsimaista kulttuuria. Samalla monet moraalikäsitykset muuttuivat.

– Esimerkiksi ei-toivottuja lapsia ei ollut enää soveliasta jättää kuolemaan. Kristilliset yhteisöt alkoivat pitää huolta köyhistä ja rammoista.

Asenteet muuttuivat: toisista ihmisistä oltiin valmiimpia kantamaan huolta.

– Jos lukee, mitä Jeesus sanoo Uudessa testamentissa, hän oli epäilemättä universaalien ihmisoikeuksien kannattaja. Jumala rakastaa meitä tasavertaisesti, olemme sitten kuninkaita tai orjia.

Kertomus samarialaisesta naisesta, joka ”ei ollut yhteiskunnassa kovin arvostettu” selventää sitä, kuka on lähimmäinen. Lähimmäisenrakkauden ja anteeksiannon eetos on vahvasti esillä.

– Raamatun mukaan meidät on luotu Jumalan kuviksi ja meillä on ikuinen sielu. Emme ole enää juutalaisia ja kreikkalaisia, vaan yhtä Kristuksessa. Ihmisen arvokkuus tunnustetaan Jeesuksen puheissa tavalla, joka ei ollut aiemmin tyypillistä.

Ihmisarvo kuuluu kaikille

Kristikunnassa ei – Kristuksen asettamista korkeista ihanteista huolimatta – ole läheskään aina suhtauduttu kunnioittavasti etenkään oman uskonnon ulkopuolisiin.

Sixten Korkman toteaa, että ajatusta universaaleista ihmisoikeuksista vietiin kunnolla eteenpäin vasta YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa vuonna 1948. Julistuksen laatijat olivat tiettävästi lähinnä kristittyjä ja ajatukset nousivat kristinuskon pohjalta.

– Myös valistusajan filosofit, jotka korostivat ihmisoikeuksien merkitystä, olivat enimmäkseen kristittyjä.

Luterilaiseen kirkkoon kuuluva taloustieteilijä Sixten Korkman toivoo kirkollisverorahojaan käytettävän erityisesti lasten ja yksinäisen vanhusten auttamiseen sekä diakoniaan ja kirkon ulkomaiseen avustustyöhön.

Kun Korkman esitti syksyllä Helsingin Sanomien kolumnissa kristinuskon kulttuurisesta merkityksestä positiivisen arvion, se oli joidenkin mielestä liian myötämielinen.

Toiset olivat lämpimästi kiitollisia, kuten eräs emeritus arkkipiispa. Hesarin oma toimittaja taas moitti Korkmania tämän mielestä perusteettomasti.

– On totta, että kristityt ovat syyllistyneet historian aikana suuriin rikoksiin ja hirvittävän murheellisiin raakuuksiin, mutta on eri asia, pitääkö sitä laittaa itse kristinuskon niskaan.

Kokonaisuudessaan kristinuskon vaikutus ihmisarvon kunnioittamiseen on ollut ”merkittävä näihin päiviin asti”.

Helvetilliset valtioyhtälöt

Ideat muokkaavat maailmaa hyvässä ja pahassa, Korkman korostaa.

– Esimerkkinä tästä on Putinin tuhoisa kuvitelma, että Venäjän messiaanisena tehtävänä on pelastaa koko maailma, muun muassa sukupuolikysymyksessä.

Venäjän vanhaan ideaan kuuluu käsitys, että kulloinenkin vallanpitäjä toimii suorastaan jumalallisilla valtuuksilla. Tällöin johtajan ei tarvitse piitata kansan tahdosta, demokratiasta tai ihmisoikeuksista.

– Muslimimaidenkin tragedia on, etteivät nekään ole tehneet eroa uskonnollisen ja valtiollisen vallan välillä. Pahimmillaan sharia-laki on yhtä poliittisen vallan kanssa. Se on helvetillinen yhtälö.

Taloudellisesta hyvinvoinnista on tullut uusi paratiisin korvike.

Anglo-amerikkalaiseen maailmaan puolestaan on ”pesiytynyt usko markkinatalouden siunauksellisuuteen”.

– Fundamentalistisille markkinaliberalisteille markkinataloudesta on tullut uskon kohde.

Suppea käsitys yksilön vapaudesta tarkoittaa monelle sitä, että riittää, kun ihminen pitää huolta itsestään ja lähipiiristään.

– Se ei ole onnellisuuden kannalta hyvä. Meillä täytyy olla myös kollektiivista vastuuta yhteiskunnan jäsenistä.

Pohjoismainen malli paras

Pohjoismainen malli on osoittautunut Sixten Korkmanin mukaan muita toimivammaksi – ja siksi olemme maailman onnellisempia maita.

Monet tutkijat, myös taloustieteilijät, ovat esittäneet, että pohjoismaisen hyvinvointivaltion eettinen perusta liittyy luterilaisuuteen.

– Ehkä tämä on aika rohkeaa spekulointia, mutta tiedämme että arvot ja uskomukset periytyvät sukupolvelta toiselle, joten teoria ei ole tuulesta temmattu.

Taustalla on toki muitakin tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet Euroopan yhteiskunnalliseen kehitykseen: Ranskan vallankumous, valistus, liberalismi ja työväenliike.

– Meidän aikanamme materialismi on ylikorostunut.

Sixten Korkman liittyy filosofi Georg Henrik von Wrightin näkemykseen, jonka mukaan yhteiselle moraalille ei ole löytynyt oikein perusteita sen jälkeen, kun kristinusko menetti auktoriteettinsa. Silloin syntyi eksistentiaalinen tyhjiö ja eksyneisyys.

– Joku voisi sanoa, että me uskomme nyt mammonaan. Taloudellisesta hyvinvoinnista on tullut uusi paratiisin korvike. Usko talouskasvuun korvaa uskontoa.

Korkmanin mielestä kirkko ja kristinusko tarjoavat monille varteenotettavan katsomuksellisen vaihtoehdon. Niillä on tärkeä asema vielä sadan vuoden päästäkin.

– Kaikki sympatia minun taholtani kristityille ja kristinuskolle, joka voi auttaa ihmisiä löytämään mielenrauhan ja oman paikkansa maailmassa.

Hyväntahtoisten yhteisrintama

Taloustieteilijä tunnustautuu humanistiksi. Hän uskoo kanssaihmisten arvokkuuden kunnioittamiseen, vapauteen, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Niitä edesauttavat totuuteen pyrkiminen eli tiede, liberaali demokratia, markkinatalous, hyvinvointivaltio ja kansainvälinen yhteistyö.

– Olisi hyvä, jos ihmisillä olisi jonkinlainen yhteinen arvopohja. Sen lähtökohtana tulisi olla kaikkien ihmisarvon tunnustaminen.

Vanhaan heimoajatteluun kuului taipumus puolustaa lähinnä niitä läheisiä, jotka ovat tuttuja ja samanlaisia. Vastaavasti vihaa suunnataan helposti vieraisiin, jotka ovat erilaisia esimerkiksi ihonväriltään tai uskonnoltaan.

– Tällä erottelulla on syvät juuret kulttuurievoluutiossa. Muukalaisvihamielisyyttä hyödynnetään populistien politiikassa. Kultaisen säännön kaltaisten periaatteiden puolesta kannattaa nyt kamppailla.

Siinä taistelussa hyväntahtoisten ihmisten, kuten kristittyjen, humanistien ja luonnonsuojelijoiden, kannattaa tukea toisiaan. Voimme päätyä erilaisista taustoista samoihin eettisiin johtopäätöksiin. Tätä edesauttaa hyvä sivistystaso.

– Kaikkien sivistyneiden ihmisten tehtävänä on toimia yhdessä sen puolesta, että yhteiskunta on oikeudenmukainen ja hyvä, ja ihmiset kohtelevat toisiaan siedettävästi. Tässä kristityillä on suuri vastuu.

En valita mistään

Sixten Korkman on kantanut vastuutaan aktiivisena ajattelijana ja yhteiskuntakeskustelijana. Ansiokkaan Talous ja humanismi -teoksensa jälkeen hän kokee kirjoittaneensa jo riittävästi.

– Minulla ei ole enää erityisiä tulevaisuuden unelmia. Olen suhteellisen tyytyväinen elämääni ja isänmaahani. Olosuhteeni ovat hyvät.

Tunnelma oli verrattomasti raskaampi kymmenen vuotta sitten. Kun Korkmanin pariskunta jäi eläkkeelle, lisääntynyt yhteinen aika loppui lyhyeen. Vaimo kuoli syöpään.

– Suru hälvenee vuosien saatossa, mutta kaipuu ei koskaan. Nyt olen onnekseni uusissa naimisissa.

Humanistin elämä jatkuu myös lasten ja lastenlasten kanssa ja kautta.