KIRJOITTAJA

Janne Villa

KUVAT

Jani Laukkanen

Jaa artikkeli

Ihmisten tarinat | 31.07.2023 | 14/2023

Professori Merete Mazzarella, 78: ”Ihmiselle olisi helpompaa, jos turvallisuutta luova usko tulisi tutuksi jo lapsena”

Kirjailija, professori emerita Merete Mazzarella ajatteli aiemmin, että hän haluaa pohtia Jumalaa ja uskonasioita, mutta vasta vanhana. Nyt se aika tuli. Hänestä jumalanpalvelus tarjoaa ihmiselle jotain, mitä ei voi saada kotona yksin mietiskellessä.

Ahkeralla ja tuotteliaalla kirjailija ja kirjallisuudentutkija Merete Mazzarellalla, 78, on ollut viime vuosina vihdoin aikaa miettiä perusteellisesti syntyjä syviä, teologisiakin totuuksia. Se on pääsyy siihen, että hän alkoi käydä kirkossa.

– Elämme maailmassa, jossa kaikkien odotetaan olevan terveitä ja vahvoja. Kirkko on yksi harvoista instituutioista, joissa myös hauraalla ja haavoittuvaisella ihmiselämällä nähdään arvoa, hän sanoo.

Mazzarella on käsitellyt omakohtaisesti ja itseään säästämättä arkojakin aiheita, vaikeita perhesuhteita, pettämistä, seksuaalisuutta, naisen osaa. Elämän tarkoitus -teos (2017) johdatti jo perimmäisten kysymysten äärelle. Se sisälsi sosiaalieettisesti valveutunutta ajan ilmiöiden arviointia, jossa kristinusko on yhtenä peilauspintana.

Elokuussa ilmestyvä kirja Jotain muutakin kuin tämä. Pohdintoja uskosta (Tammi) tarjoaa täyslaidallisen tuhteja ja tunnustuksellisiakin esseitä kristinuskon ydinkysymyksistä.

– Pidän uskosta kirjoittamista demokraattisena projektina. Jokaisella täytyy olla vapaus käsitellä isoja aiheita, uskoa ja elämän tarkoitusta, Mazzarella sanoo.

Johtaviin suomenruotsalaisiin intellektuelleihin lukeutuva professori lisää vaatimattomasti, ettei kenenkään pidä ajatella, että hän ”kuvittelisi tietävänsä aiheesta enemmän kuin kuka tahansa konfirmoitu kirkon jäsen”.

”Ihmiset, jotka huomauttaisivat pienimmästäkin vihjauksesta homofobiaan tai rasismiin, voivat tehdä karkeaa pilaa uskonnosta”, sanoo Merete Mazzarella

Karkeaa pilaa uskonnosta

Aikalaisten uskoa miettiessään Merete Mazzarella kohtasi paradoksin: kun suomenruotsalaiset ottavat etäisyyttä uskontoon, jokainen kuulostaa pitävän tätä itsenäisenä ja suorastaan rohkeana ratkaisuna, vaikka se oikeasti on kaikkein sovinnaisin valinta.

Kun he puhuvat jostakusta, joka on ”uskovainen”, sanoja säestää usein pieni, merkitsevä hymy.

– Ihmiset, jotka huomauttaisivat pienimmästäkin vihjauksesta homofobiaan tai rasismiin, voivat tehdä karkeaa pilaa uskonnosta, kirjailija napauttaa.

 

Kriittisyyttäkään ei pidä pelätä.

 

Uskonasioista kiusaantuminen on tavallista etenkin Etelä-Suomen ruotsinkielisille, joilla ei yleensä ole kosketusta herätysliikkeisiin. He saattavat korkeintaan myöntää, että heillä on ollut kokemuksia, joita voitaisiin kutsua hengellisiksi – usein saaristossa.

Tyypillistä kiusaantuminen on myös yliopisto- ja kulttuuriväelle, joihin Mazzarella kuuluu. Moni tekee selväksi, ettei usko arkitodellisuuden tuolla puolen olevan yhtään mitään.

Helsingin yliopiston pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita epäileekin uskonnollisten kysymystensä kuulostavan monien mielestä lapsellisilta.

– Haluan rohkaista ihmisiä ajattelemaan uskonasioita ja keskustelemaan niistä – ja lukemaan Raamattua avoimella mielellä. Kriittisyyttäkään ei pidä pelätä.

Kasteen voi nähdä lahjana

Merete Mazzarella uskoo tunteisiin tiedonlähteenä ja on varma, että on olemassa jotain tuonpuoleista, mutta vahvaa rukouselämää tai mitään mystiikkaa lähelle hän ei ole päässyt. Hän pelkää, ettei pääse koskaan läheiseen suhteeseen suuresti kunnioittamansa Jumalan kanssa.

Analyyttisesti omia tuntemuksiaan erittelevä tutkija näkee monen miettivän uskoa kunnolla vasta kriiseissä ja läheisten kuollessa.

– Ihmiselle olisi helpompaa, jos turvallisuutta luova usko tulisi tutuksi jo lapsena.

Nuoren polven suomenruotsalaisille usko jää usein vieraaksi, moni jättää lapsensa kastamatta. Mazzarellan mielestä on virhepäätelmä ajatella, ettei lapsia kannata kastaa, vaan he voivat valita aikanaan itse uskontonsa.

 

Miksi vanhemmat eivät antaisi lapselleen sitä mahdollisuutta?

 

– Kirkollinen usko ja kaste pitäisi nähdä lahjana, jota tarjotaan. On sinusta itsestäsi kiinni, miten sitä lahjaa myöhemmin käytät vai annatko sen pois. Miksi vanhemmat eivät antaisi lapselleen sitä mahdollisuutta?

Kirjailija on pahoillaan siitä, ettei itse saanut lapsena juurikaan uskonnollista kasvatusta. Suurlähettilään tytär kyllä kastettiin, ja hän kävi ”tylsän ja kuivan rippikoulun”, joka sisälsi lähinnä Katekismuksen pänttäämistä.

Mereten äiti suhtautui uskoon myönteisesti – ”mutta hän olikin tanskalainen!”. Virsiä rakastaneen äidin usko oli iloista ja lämmintä.

Merete Mazzarellan mielestä vapaus pohtia uskonasioita kuuluu jokaiselle ihmiselle.

 

Kieltä oppii käyttämällä

Jos lukija kiinnostuu perehtymään ajatuksia herättävän kirjan innoittamana kristinuskoon, mistä kirjailija suosittelee lähtemään liikkeelle?

– Luulen, että olisi hyvä idea etsiä joku, jonka kanssa puhua uskonasioista. Suuri osa kirkossa työskentelevistä ihmisistä keskustelee kokemukseni mukaan mielellään, mitä voi pitää arvokkaana työnä.

Merete Mazzarellalla on lähipiirissään pari kristittyä ystävää, joiden kanssa hän puhuu hieman teologisista kysymyksistä. Useimmat tutut sanovat, etteivät ymmärrä mitään uskonnollisesta kielestä.

Kirjallisuudentutkija huomauttaa, että kristillinen ajattelu ja kieli jää vieraaksi, ellei sen käsitteitä käytä. Hartauselämään ei voi päästä sisään, ellei sen käytäntöjä harjoita.

– Ellet tutki uskontoa, se jää suljetuksi maailmaksi.

Messussa käynti kannattaa

Merete Mazzarellaa innoittivat uskonkysymyksistä kirjoittamiseen tanskalaiskirjailijat Jens Christian Grøndahl ja Søren Ulrik Thomsen, jotka käsittelevät ”häpeämättömän avoimesti” kristinuskoa.

Kirkosta eronnut Grøndahl suostui lähtemään messuun vaimonsa seurana. Vähitellen hän liikuttui, vastentahtoisesti, tanskalaisesta virsiaarteistosta ja Raamatun teksteistä – ja palasi kirkon jäseneksi.

– Täytyy käydä kirkossa, jotta Raamatun tekstit alkavat puhutella… Pitää myös antaa kastaa lapsensa, jotta voi vähitellen ymmärtää, mitä se tarkoittaa, Mazzarella siteeraa Grøndahlia.

Myös luterilaisuuden hienovaraista teologiaa ja viileää kauneutta ihaileva Thomsen koki tulleensa uskoon, koska kävi messussa.

Kollegojensa esimerkkiä seuraten Mazzarellakin alkoi käydä messussa sekä Helsingin Töölössä sijaitsevan kotinsa että Tammisaaren kesäkotinsa lähellä olevissa kirkoissa. Hän ajatteli, että jos usko on luottavaista yhteyttä Jumalaan, on luontevaa, että se rakentuu Herran huoneessa.

Kyky käsittää uskon kieltä surkastuu, ellei tuota kieltä käytä säännölllisesti, uskoo Merete Mazzarella.

Yhteinen rituaali on tärkeä

Merete Mazzarella pitää hyvänä kuulua uskonyhteisöön, jossa kuullaan uskontunnustus, synninpäästö ja Jumalan ylistys.

– Rituaali on tärkeä. Usko välittyy rituaalissa käytettävien sanojen ja eleiden kautta. Jumalanpalvelus tarjoaa jotain, mitä et voi saada kotona yksin mietiskellessäsi.

Seurakunnan elämään osallistuessaan kirjailija kokee allekirjoittavansa jonkin itselleen merkittävän sisällön ja seisovansa sen takana yhdessä muiden kanssa.

– Yhteisön jäsenet auttavat toisiaan uskomaan. Voit vain toivoa, että jollakin toisella on vahvempi usko kuin sinulla, ja se voi kannattaa sinua silloin kun oma uskosi on heikko.

 

Olen myös jossain määrin kriittinen inhimillistä Jeesusta kohtaan, koska hän suhtautui seuraajiinsa hyvin kärsimättömästi!

 

Mazzarella toimi aiemmin Tammisaaressa ”kirkkoväärtinä” ja teki pieniä palvelustehtäviä messun yhteydessä. Onpa hän saarnannutkin Maarianhaminassa ja Hangossa.

– Yliopistotyön vastapainoksi olen halunnut tehdä lähinnä käytännöllisiä ja simppeleitä asioita, kuten kahvitarjoiluita.

Koronapandemia katkaisi harmillisesti kirkossa käymisen. Sen päätyttyä Mazzarella huomasi tuntevansa iloa, kun kirkkoon saattoi taas kokoontua. Hän nautti niin Kyriestä kuin Gloriastakin, ja siitä että sai aukoa suutaan virsien tahtiin, vaikka pitää itseään epämusikaalisena.

Erityisen iloinen hän oli siitä, että sai Herran siunauksen.

Kristillisten traditioiden ja rituaalien harjoittamisen aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä kotonakaan. Jouluna 2021 Mazzarella luki ensi kertaa jouluevankeliumin miehensä ja tämän pojan perheelle.

”Kuvittelen, että taivaassa lopulta tajuamme, mistä tässä kaikessa oli kysymys”, Merete Mazzarella sanoo.

 

Henki haastaa ja ilahduttaa

Uskontunnustuksessa Kolminaisuus ja ruumiin ylösnousemus tuottivat alkuun päänvaivaa, mutta tilanne on helpottunut. Mazzarella ajattelee, että Isä on Luoja ja Jeesus hänen viestinviejänsä.

– Jeesus puhui hyvin selkeästi vertauksissaan, joissa käytti sen ajan kieltä ja symboleja.

Jeesus tuli historiallisena hahmona maan päälle ja oli siltä osin inhimillinen. Hän kysyi ristillä niin kuin ihminen olisi kysynyt, miksi Jumala hylkäsi.

– Uskon, että Jeesuksessa on kaksi erilaista puolta, ja sen toisen me näimme täällä maan päällä. Olen myös jossain määrin kriittinen inhimillistä Jeesusta kohtaan, koska hän suhtautui seuraajiinsa hyvin kärsimättömästi!

Jos ihmiset luonut Isä ja meidät vapahtanut Poika tuntuivatkin käsitettäviltä, Pyhästä Hengestä Mazzarellan oli mahdotonta saada otetta, kunnes oppi että Hengestä käytetään myös nimeä Eläväksitekijä, joka antaa rohkeutta, lohtua ja yhteenkuuluvuutta.

Mitä enemmän hän ajattelee asiaa, sitä iloisemmaksi hän tulee tätä nykyä juuri Pyhästä Hengestä.

– Pyhä Henki on Jumalan positiivinen energia maailmassa ja ihmisten välissä. Hän yrittää kommunikoida, mitä Jumala on ihmisille, ja haastaa meitä käyttäytymään kunnolla. Pyhä Henki toimii nyt täällä meidän kanssamme.

Koska kirkko ei muistuta synneistä, täytyy Merete Mazzarallan itse muistaa pyytää omia syntejään anteeksi.

 

Krooninen syyllisyys painaa

Hengellisenä kehityshaasteenaan Merete Mazzarella pitää sitä, että hänen tulisi muistaa kiittää Jumalaa ja rukoilla voimaa sen päivän varalle, kun koettelemukset tulevat. Ja yrittää silloinkin olla kiitollinen.

Hän toivoo myös, että muistaisi pyytää anteeksi syntejään. Tätä kirjailija ei koe tekevänsä tarpeeksi usein, ehkä siksi, ettei kirkossa juuri puhuta synneistä.

Mieltä painava syyllisyys on vaikuttanut osaltaan siihen, että Jumalan ja uskon miettiminen on tuntunut ajankohtaiselta. Suurimpana syyllisyyden lähteenä on avioero.

Edesmennyt ex-mies antoi anteeksi, mutta Mazzarella ei kyennyt antamaan anteeksi itselleen sitä, että jätti 18 vuotta vanhemman, 82-vuotiaan puolisonsa uuden rakkauden takia.

 

Miksi me uskoisimme kylmään Jumalaan?

 

– Hän oli jo hauras ikänsä takia ja odotti, että olisin ollut hänen lähellään koko loppuelämän, mutta sitten en ollutkaan.

Useimmat tutut sanoivat eroprosessin yhteydessä, että Mereten pitäisi ajatella ensisijaisesti itseään ja mitä itse haluaa, mutta se tuntuu hänestä liian helpolta vastaukselta.

Hän voi toki jo hyväksyä tekemänsä valinnan, ja on onnellinen viereisessä huoneessa työskentelevän filosofian professori Lars Hertzbergin kanssa.

– Mutta minulla on yhä vastuu siitä, että loukkasin toista ihmistä pahasti, ja joudun elämään sen faktan kanssa.

Koetko ansaitsevasi syyllisyyden loppuelämäksi?

– Luulen, että minun täytyy kantaa sitä.

Suo matkalle autuas loppu

Entä Jumalan armo ja anteeksianto?

– Toivon saavani ne lopulta. Jumalani on rakastava ja armollinen mutta vähän etäinen. En puhu hänelle koko ajan.

Mazzarella katsoo kristittyjen jumalakuvan muuttuneen etäisestä ja ankarasta isästä moderniksi pehmoisäksi, joka ymmärtää kaikki lastensa tekoset ja antaa näiden päättää, mitä he haluavat tehdä.

Hänen oma käsityksensä Jumalasta on jossain sillä välillä.

– En usko Jumalaan, joka ajattelee, että lasten pitäisi saada johtaa taloa, mutta uskon anteeksiantavaan Jumalaan. Jos Jumala ei olisi armollinen, mitä tekemistä minulla olisi hänen kanssaan? Miksi me uskoisimme kylmään Jumalaan?

Merete Mazzarellan mielestä on käsittämätöntä, miksi Jumala sallii Putinin käyttää vapaata tahtoa niin tuhoisasti.

 

Taivaassa puhumme ystäville

Merete Mazzarella ajattelee usein ruotsinkielistä virttä Taas siunattu päivä. Se pitää laulaa hänen hautajaisissaan.

”Ja kun kotimaallemme matkustaen / me pääsemme kurjuudestamme, / niin huomahan Herramme armollisen / me henkemme uskoa saamme. / Oi Jumala, Jeesuksen nimessä suo / sä matkalle autuas loppu!”

– Rakastan tätä virttä erityisesti siksi, että sen tanskankielisessä versiossa kuvataan taivasta paikaksi, jossa ”puhumme ystäviemme kanssa valossa”.

Mielikuvitusrikkaan sanataiteilijan oma visio taivaasta vastaa virren maalaamaa kuvaa: siellä istutaan valossa, lähellä ystäviä, joiden kanssa keskustellaan.

 

Mitä tahansa tuleekaan vastaan, se on varmasti suurempaa ja parempaa kuin me voimme kuvitella.

 

– Kuvittelen, että taivaassa lopulta tajuamme, mistä tässä kaikessa oli kysymys. Mitä elämäni tarkoitti, mikä oli elämän tarkoitus.

Mazzarellaa askarruttaa, mikä on kaiken kärsimyksen tarkoitus. Hän ei ole saanut siihen selitystä: Miksi joku Putin voi käyttää vapaata tahtoaan miljoonien ihmisten kustannuksella?

– Haluan Jumalan kertovan minulle vastauksen. Yritän olla kärsivällinen ja odottaa vastausta. Mitä tahansa tuleekaan vastaan, se on varmasti suurempaa ja parempaa kuin me voimme kuvitella.

Kirjailijan mielestä on paikallaan ajatella Jumala joksikin paljon ihmeellisemmäksi kuin me pystymme käsittämään.

– Uskon Hänen hymyilevän meidän kuvitelmillemme, ja uumoilen Hänen hymynsä olevan enimmäkseen leppoisaa.

Hyvä lukija

Kiinnostuitko? Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Saat kaiken tämän:

* Samat sisällöt kuin printtilehdessä + vain verkossa julkaistavat jutut
* Printtilehden näköislehden
* Artikkelit ääneen luettuina
* Sanan arkiston

Sana tekee tärkeää ja merkityksellistä journalismia. Se on mahdollista ainoastaan tilausmaksujen avulla. Meidän ajassamme Sanan merkitys ainoastaan kasvaa.

Sinä voit osaltasi mahdollistaa laadukkaan kristillisen journalismin myös tulevaisuudessa.

Tilaa Sana.

Ilkka Enkenberg

Ilkka Enkenberg

Päätoimittaja

LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ

Jaa artikkeli