Pääkirjoitus | Tarvitsemme yhtenäisyyttä

Eurooppa hakee yhtenäisyyttään, kun sen Atlantin valtameren takana sijaitseva tärkein liittolainen on muuttunut ulkopolitiikaltaan epävakaaksi. Moni varmasti miettii puolustusliittoa, liittovaltiota ja yhteisvelkaa.

Kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll kertoi äskettäin Sanan haastattelussa, että Venäjä ei ole Suomen suurin uhka. Hänen mukaansa se on ”kansan jakautuminen, polarisaatio ja eripuraisuus”. Olen samaa mieltä.

Yhtenäisyys on Suomen ja Euroopan voima ja turva. Kun kansa seisoo yhdessä, se kestää kriisit, voittaa vastoinkäymiset ja rakentaa tulevaisuutta. Asiaa sivutaan myös Markuksen evankeliumissa: ”Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää” (Mark. 3:24). Silläkin uhalla, että kuulostan kovin taaksepäin katsovalta, totean, että talvisodassa Suomen pelasti yhteinen puolustustahto.

Yhtenäisyys ei tarkoita samanmielisyyttä kaikessa, se tarkoittaa toistemme kunnioittamista ja vastuunkantoa yhteisestä hyvästä. Se tarkoittaa, että jaamme yhteisesti tärkeimmät arvot.

Vapaus, tasa-arvo ja heikoimmista huolehtiminen ovat arvoja, joilla on voima toimia koossapitävinä voimina, sellaisina, joihin ihmiset haluavat sitoutua. Vaikka ne eivät ihmisten vajavaisessa maailmassa toteudukaan täysin, juuri nämä periaatteet ovat auttaneet Euroopan kansoja jälleenrakentamaan ja löytämään uuden suunnan kriisien jälkeen. Samoin meillä on vastuu vahvistaa yhtenäisyyttä ja yhä uudelleen aktiivisesti rakentaa yhteisiä arvojamme.

Yhtenäisyyttä haastavat monet tekijät. Suomi, Eurooppa ja koko maailma tuntuvat yhä enemmän jakautuvan eri leireihin, ja viestintäteknologia, joka voisi yhdistää meitä, näyttää usein lisäävän eripuraa. Pelko, epäluottamus ja vihamielisyys nakertavat yhtenäisyyttä, ja Euroopan yhteenkuuluvuutta koetellaan koko ajan. Sitä koettelevat paitsi ulkoiset tekijät kuten vieraat valtiot, myös oma toimintamme. On esimerkiksi niin paljon helpompi sanoa harkitsemattomasti verkossa kuin kasvotusten.

Siksi kristittyjen tehtävä on entistä tärkeämpi: olla rauhan ja sovinnon rakentajia. Kristityillä on tilaisuus näyttää, miten kiinnitytään siihen, mikä meitä yhdistää, eikä etsiä seikkoja, jotka meitä erottavat.

Kristilliset arvot tarjoavat myös kestävän perustan kansallisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen vakauden ylläpitämiseksi. Ensimmäinen askel on omassa sydämessämme. Olemmeko valmiita näkemään toisissamme Jumalan kuvan? Olemmeko valmiita kuuntelemaan, antamaan anteeksi ja rakentamaan siltoja?