Pääkirjoitus | Suurin on rakkaus

Jeesus on ylösnoussut!

Huuto kuului varmasti kauas. Tyhjän haudan ihmeen äärellä ensin äimisteltiin, sitten vetäydyttiin pähkäilemään, ja lopulta mysteeri sai kaikkein epätodennäköisimmän vastauksen.

Jeesus on ylösnoussut. Mennyt Isän luo taivaaseen.

Pakkohan se oli Tuomaankin uskoa, kun pääsi tutkimaan ristiinnaulitun haavoja.

Ilman ylösnousemusta ei olisi kristinuskoa. Vaikka Jeesus oli kiertänyt Galileaa niin paljon, että sandaaleita oli varmasti kulunut monta paria, kaikki olisi menetetty, jos hänen taipaleensa olisi päättynyt ristiinnaulitsemiseen, jota pidettiin häpeällisenä rikollisen kuolemana.

Mutta käsitettävää on se, että vaikka ihmiset kollektiivisesti jatkuvasti tekevät pahaa toisilleen ja lahjaksi saamalleen planeetalle, naulaavat Jumalan ristinpuuhun ja kääntävät selkänsä Taivaan Isälle, tämä silti rakastaa heitä.

Sen sijaan tapahtui ihme, josta opetuslapset lähtivät todistamaan.

Ylösnousemus oli voitto kuolemasta. Se oli Jeesukselle myös paluu kotiin, sinne minne ihmisenä maan päällä kävellyt Jumala kuuluu. Meidän kannaltamme se ennakoi, mikä meitä odottaa, kun meidän aikamme koittaa. Se on meillekin paluu kotiin.

Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa apostoli Paavali sanoo, että synnin palkka on kuolema. Jeesus kuoli meidän syntiemme takia. Mitä se tarkoittaa? Ainakin se tarkoittaa suoraan sitä, että oli synti naulata ihminen ristille.

Jeesuksen kuolemaan liitetään myös sijaiskärsijän status, jonka myötä vanhan liiton uhrivelvoitteet päättyivät ja alkoi armon aikakausi. Roomalaiskirjeen luku 6, jae 23 jatkuukin: ”mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Ajatus siitä, että Jumala vaatisi jonkin uhrin leppyäkseen tai tehdäkseen sovinnon ihmisten kanssa, voi olla monille käsittämätön. Mutta käsitettävää on se, että vaikka ihmiset kollektiivisesti jatkuvasti tekevät pahaa toisilleen ja lahjaksi saamalleen planeetalle, naulaavat Jumalan ristinpuuhun ja kääntävät selkänsä Taivaan Isälle, tämä silti rakastaa heitä.

Ja sekin on käsittämätöntä, että Hän jaksaa rakastaa kaikkein ilkeintä ja kierointakin diktaattoria.

Ihan jokaista ihmistä Hän rakastaa.

Ja siinä on pääsiäisen sanoma. Siinä on kristinuskon ydin.

Ja sekin on käsittämätöntä, että Hän jaksaa rakastaa kaikkein ilkeintä ja kierointakin diktaattoria. Mutta sen sijaan se on jotenkin ymmärrettävää, että Hän rakastaa meitä aivan tavallisia ihmisiä, sinua ja minua. Ja suurin osa ihmisistä on kuitenkin tällaisia. Aivan tavallisia.

Pääsiäisenä hiljennytään ensin pitkäperjantain tapahtumien, Jeesuksen kärsimyksen äärelle, sen äärelle, mitä ihminen teki toiselle ihmiselle ja miten ihminen käänsi selkänsä Jumalalle.

Sen jälkeen iloitaan kiitollisina siitä, että kaikesta tästä huolimatta Hän rakastaa meitä.

Pääsiäinen ei ole syyttä kristikunnan suurin juhla.