Pääkirjoitus | Sana perustettiin 80 vuotta sitten sillanrakentajaksi: nyt eletään eri aikaa, mutta visio ja toivo ovat samoja

Luet Sanan juhlavuoden tuplanumeron pääkirjoitusta. Ensimmäinen Sana ilmestyi vuoden 1945 lokakuussa, 80 vuotta sitten. Vuonna 1945 Sana piti esillä erityisesti kolme aihetta, jotka toistuivat lehdestä toiseen. Yksi niistä oli sillan rakentaminen työväestöön. Suomi oli tuolloin poliittisesti jakautunut, sisällissodasta oli vasta vajaa 30 vuotta.

Aihe ei ole mitenkään vieras meidän ajallemmekaan, sillä niin maailmassa kuin Suomessa on paljon vastakkainasettelua, raja-aidat vain on pystytetty eri kohtiin kuin 1940-luvulla. Sanan rooli on kuitenkin yhä samanlainen, se on yhä sillanrakentaja, jonka ytimessä on avara kristillisyys, toivo ja armo.

Suomesta ei viime aikoina ole juuri tihkunut tietoja suurista herätyskokouksista. Sen sijaan nuorten kristinuskoa kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta on uutisoitu paljonkin.

Toivon näkökulma on erityisen voimakas, kun tullaan kahteen muuhun vuoden 1945 suosikkiaiheeseen. Sen lisäksi, että Sana piti esillä sillan rakentamista työväestöön, toistuviin aiheisiin lehden alkutaipaleella kuului herätys, josta kirjoitettiin paljon.

”Kautta maan saapuu rohkaisevia viestejä Jumalan Hengen vaikutuksesta. Herätys kulkee miehestä mieheen ilman ulkonaista kohua. Mielet ovat herkkiä ja avoimia. Herätyskokoukset kokoavat runsaita, sanannälkäisiä ihmisjoukkoja, jotka kaipaavat todellista apua synnin aiheuttamaan hirvittävään hätään.”

Suomesta ei viime aikoina ole juuri tihkunut tietoja suurista herätyskokouksista. Sen sijaan nuorten kristinuskoa kohtaan osoittamasta kiinnostuksesta on uutisoitu paljonkin. Aihe oli laajasti esillä myös 80 vuotta sitten.

Sana numero 3/1945 kertoo Jyväskylässä järjestetyistä nuorten suurkokouksista, jotka olivat nimensä veroisia: ”Jo hyvän aikaa ennen kokouksen alkua nuorisoparvet aivan ryntäämällä riensivät sisälle. Nopeasti täyttyi tilava sali niin, että käytävät ja raputkin olivat täynnä.”

Silloin ilmassa leijui vielä ruudinkäry, ja Suomessa saatiin pelätä Neuvostoliiton miehitystä. Nyt huolet ovat pääosin erilaisia, mutta kuten silloinkin, yhteiskunnan tunnelmaa leimaa epävarmuus.

Numerossa 2/1945 puolestaan kerrotaan, että Tampereella ”oppilaat pyytävät raamattupiiriä ja vaativat herätyskokousta kouluunsa”. Jutussa kerrotaan herätyskokouksista, joissa ”17–20-vuotiaat pojat ja tytöt, ennen kaikkea pojat, ovat todistaneet Herrastaan!”

Vaikka näistä artikkeleista on jo vuosikymmeniä, niillä on paljonkin yhtymäkohtia meidän aikaamme. Silloin ilmassa leijui vielä ruudinkäry, ja Suomessa saatiin pelätä Neuvostoliiton miehitystä. Nyt huolet ovat pääosin erilaisia, mutta kuten silloinkin, yhteiskunnan tunnelmaa leimaa epävarmuus.

Nuorten keskuudessa on kiinnostusta ja liikettä kohti kristillisyyttä. Nuorissa on tulevaisuus, heissä on toivo. On tärkeää, että heitämme bensaa näihin kyteviin liekkeihin, jotta ne saavat roihahtaa ja tuottaa lämpöä ja valoa meille kaikille.