Pääkirjoitus | Sääntöjä ja tulkintoja

Naispappeutta vastustavien järjestöjen asemasta kirkon lähetysjärjestöinä taitettiin peistä, ja lopputulema oli, että ne saavat säilyttää asemansa. Eräs järjestöjen keskustelua herättänyt seikka oli virkanimitysten hakeminen ulkomailta, sellaisilta kumppaneilta, jotka eivät hyväksy naispappeutta.

Kesäkuussa 2023 kirkon ja lähetysjärjestöjen välillä solmituissa, lähetystyön järjestämistä koskevassa perussopimuksessa määritellään velvollisuudeksi tiedottaa kirkkoa, kun järjestö 1) suunnittelee omaa toimintaansa koskevia uusia merkittäviä avauksia yhteistyökumppaneiden kanssa tai 2) suunnittelee uusia yhteistyösopimuksia ulkomaisten kirkkojen tai muiden kumppaneiden kanssa.

Sopimuksessa ei täsmennetä, mitä kohdat tarkoittavat. Monitulkintaisuus vaikeuttaa päätöksentekoa. Kun säädetään pykäliä, joissa on laaja tulkinnanvara, tiedetään, että ongelmia vain siirretään jonkun toisen ratkaistavaksi tai ainakin myöhemmäksi.

Naispappeudesta hän ei puhu mitään, sillä kaksi tuhatta vuotta sitten Välimeren pohjukassa ei sellaisia tunnettu. Sen sijaan hän jutteli sellaisten naisten kanssa, joista muut olisivat tavallisesti pysyneet kaukana.

Piispainkokous onkin käynnistänyt prosessin, jossa määritellään ulkomaisissa kumppanikirkoissa tapahtuvien pappisvihkimysten hyväksyttävät kriteerit ja tarkennetaan perussopimuksen tiedotusvelvollisuutta.

Samojen asioiden ympärillä on kipuiltu pitkään, ja jokainen päättäjä toivonee, että päästäisiin jo eteenpäin. Toisaalta on ymmärrettävää, että syvästi jakavan virkakysymyksen äärellä ollaan valmiita käyttämään valtavia määriä piispojen ja virkamiesten työaikaa. Olisi tuskallista aiheuttaa kirkkoon entistä syvempi repeämä.

On hyvä muistaa, että myös Raamattu, jolla erilaisia kantoja perustellaan, on monitulkintainen. Vanhassa testamentissa on paljon sääntöjä, mutta niiden ei enää katsota sitovan meitä uuden liiton alaisia. Jos taas etsitään Jeesuksen sanoista ja tekemisistä sääntöjä, joita noudattaa, menee niin ikään vaikeaksi. Naispappeudesta hän ei puhu mitään, sillä kaksi tuhatta vuotta sitten Välimeren pohjukassa ei sellaisia tunnettu. Sen sijaan hän jutteli sellaisten naisten kanssa, joista muut olisivat tavallisesti pysyneet kaukana.

Ehkäpä Jeesus ei tullutkaan maan päälle luomaan sääntöjen seurakuntaa vaan rakkauden seurakunnan.

Vuorisaarnassaan Jeesus julistaa ensin autuaaksi muun muassa hengellisesti köyhät ja vainotut. Matteuksen evankeliumin luvussa 5 Jeesus sanoo uusimman käännöksen mukaan: ”joka kutsuu toista ääliöksi, on ansainnut helvetin tulen”.

Muutama jakeen kuluttua hän sanoo aviorikokseen liittyen: ”jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin”. Melko vähän näkyy helvetin tulen korventamia tai silmäpuolia esimerkiksi lähetysjärjestöjen asemasta käytävissä keskusteluissa.

Säännöt ovat nimittäin niin vaikeita noudattaa, että kukaan ei siihen kykene. Ehkäpä Jeesus ei tullutkaan maan päälle luomaan sääntöjen seurakuntaa vaan rakkauden seurakunnan. Hän kehotti ennen kaikkea seuraamaan itseään. Ja mitä hän teki: seurusteli hyljeksittyjen ja vääräuskoisten kanssa, eli kädestä suuhun ja antoi aikaa lapsille.