Pääkirjoitus: Rukous ja yhteys

Kun menet teini-ikäisen ovelle ja kutsut syömään tai juttelemaan, mikä on todennäköisin vastaus?

”Mulla on matsi kesken.”

Toki kaverit, sosiaalinen media ja tietokonepelit kuuluvat teini-ikäisen elämään, mutta kuinka monta yli sekunnin pituista katsekontaktia minulla on johonkin lapsistani päivän aikana?

Elämä heittää jos jonkinlaista estettä yhteyden muodostumisen tielle, on tekemistä ja menoa, somea ja töitä, remonttia ja harrastuksia, kaikenlaista pitämistä.

Ja jos on vaikea saada yhteyttä lapsiinsa, niin kuinka vaikea onkaan saada yhteys itseensä? Ihminen on itselleenkin hämmästyttävän huonosti tavattavissa. Jos nykyihmisen laittaa tunniksi hiljaisuuteen ilman mitään laitetta ja tekemistä, se tulee hulluksi.

Ja jos on vaikea saada yhteyttä edes lapsiinsa, puolisoonsa tai itseensä, miten voisi ajatella, että olisi yhteydessä johonkin itseä paljon suurempaan, universumin Luojaan, joka on jotakin ihmiselle täysin käsittämätöntä?

Rukousvastaus siellä ja toinen tuolla. Joillekin niitä suodaan. Miksi ei minulle? Vai ovatko korvani ja silmäni vain niin tukossa tämän maallisen maailman asioista, että en kuule enkä näe vastauksia, jotka ovat aivan ulottuvillani?

Pohjimmiltaan rukous on yhteyttä.

Luulen, että Suomessa rukoillaan paljon. Joka hetki kohoaa jostakin päin maata pyyntöjä, kiitoksia ja huokauksia. Ja jos ajatellaan koko maapalloa, niitä rukouksia on joka ikisenä hetkenä varmasti miljoonia.

Se ei tarkoita, että Jumalan linjat olisivat jotenkin tukossa. Se tarkoittaa, että valtava määrä ihmisiä haluaa yhteyden yläkertaan. Se tarkoittaa samalla myös sitä, että maapallolla elää valtavan kokoinen rukoilijoiden yhteisö. Vaikka kädet ristitään erilaisten suuntausten ja kirkkokuntien tiloissa, kodeissa, kasvimailla ja valtamerilaivoilla, niiden kohde on sama.

Rukous myös yhdistää rukoilevia toisiinsa, vaikka he eivät sitä välttämättä ajattelekaan. Se tekee meistä rukousyhteisön. Jos voisimme kuulla kaikki täältä lähtevät rukoukset, niitä olisi sadoilla kielillä ja mitä erilaisimmista aiheista. Monet varmasti pyytävät ruokaa, rauhaa ja terveyttä, itselleen ja lähimmäisilleen. Jotkut kiittävät saamastaan hyvästä, toiset katkerasti kysyvät, miksi sallit sodan tai sairauden.

Pohjimmiltaan rukous on yhteyttä. Se on yhteyttä rukoilijan ja rukouksen kohteen mutta myös kaikkien rukoilijoiden välillä.

Ja jos voimme luoda yhteyden johonkin niin suureen ja käsittämättömään kuin Jumalaan vain ajattelemalla ajatuksia, voimme varmasti myös katsoa teini-ikäistämme, ystäväämme tai itseämme silmiin muutaman sekunnin ajan. Silloin muodostuu yhteys.