Pääkirjoitus | Luovuus ja luomakunta

Joulukuussa puitiin suomalaisnuorten heikentyneitä tuloksia vuoden 2022 PISA-tutkimuksessa.  Kesäkuussa julkaistu tutkimuksen luovaa ajattelua koskeva osa on rohkaiseva: Suomen 15-vuotiaat ovat luovan ajattelun huippuosaajia.

Mieleeni on painunut, kun haastattelin kasvatusfilosofi Veli-Matti Värriä viitisentoista vuotta sitten. Tuolloin Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen johtajana toiminut Värri nosti esiin kaksi asiaa, jotka hän halusi viedä oppiainerajat läpäisevinä tulevien opettajien koulutukseen: ekologisuuden ja mielikuvituksen. Näin hän yhdisti luonnon ja luovuuden. Kumpikin avautuu eläytymällä ja empatialla.

Lapsilla on usein synnynnäinen myötätunto muita luontokappaleita kohtaan. Aikuinen voi hymähtää pikkulinnun hautajaisille tai leppäkertun turvaan kuljettamiselle. Mutta se ei ole vain söpöä, vaan ihmiskunnalle ojennettu pelastusrengas tuhoutuvassa maailmassamme.

Eikä luovuus ole vain poikkeusyksilöiden ominaisuus. Ihminen on luovimmillaan lapsena. Ensimmäisen luovuuskauden aikana, noin neljävuotiaana, ihminen käsittelee mielikuvituksen avulla omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Utelias ja avoin lapsen mieli on täynnä omaperäistä päättelyä.

Utelias ja avoin lapsen mieli on täynnä omaperäistä päättelyä.

 

Värri painottaa kasvatuksen ja koulutuksen olevan avainasemassa, jotta ihmisen suhde maailmaan ja myös ei-inhimilliseen luontoon muuttuisi omistavasta ja tuhoavasta elämän ehtoja turvaavaksi. Saisiko luovuus kukkia nimenomaan ylikulutuksen hillitsemiseksi ja luonnon varjelemiseksi?

Luovuus on side ihmisen ja ympäristön välillä, kuten hengitys, joka yhdistää mielen ja kehon. Abraham Maslow’n kuulun tarvehierarkian mukaan luovuus, itsensä toteuttaminen, on ihmisyyttä syvimmillään. Silloin ihminen on yhteydessä omaan sisäiseen sekä ympäröivään maailmaan. Maslow lisäsi teoriaansa myöhemmin kuudennen tason, itsensä ylittämisen, jolla tarkoitetaan yhteyden saamista itseä suurempaan, keinoina esimerkiksi hengellisyys, taide tai altruismi.

Ilman luovuutta emme pysty yhteiskuntana kestämään muutoksia ja ratkaisemaan tulevaisuuden haastavia ongelmia. Luovuuden ruokkiminen lapsuudesta saakka on merkittävää huolenpitoa ja luo toivoa yksilölle ja yhteiskunnalle.

Ihminen on elävä osa elävää luontoa, luonnon kiertokulkua.

 

Ihminen on elävä osa elävää luontoa, luonnon kiertokulkua. Kestävyyden näkökulmasta tietoisuuden tästä yhteydestä tulisi läpäistä kaikki päätöksemme ja toimemme.

Olemme eläneet tämän pallomme kohtalonhetkiä jo kauan, ja nuoret joutuvat kantamaan yhä suurempaa taakkaa. Kuinka voimme voimistaa ja varustaa heitä, tulisi olla suurin huolemme. Tarjoammeko yhteistyötä, myötäelämistä ja arvostusta? Asetummeko rinnalle? Ovatko lapsiperheet ja opiskelijat taloudellisia prioriteettejamme? Nuoreen sukupolveen kohdistuu kyllä runsain mitoin epäluuloa, paineita ja vaatimuksia. Mutta meidän tehtävämme on tukea, ei heitellä kapuloita rattaisiin.

Raamatun mukaan ihminen on luotu Luojansa kuvaksi. On jumalallista ja inhimillistä olla luova. Jokainen meistä on.

Vastasyntynyt lapsi, uusi sukupolvi, on aina uusi mahdollisuus. Se on myös mahdollisuus sinulle ja minulle altistua luovuudelle ja tarkistaa omaa suuntaamme. Kysymys kuuluu vain, olenko valmis itse uudistumaan ja antautumaan luomisprosessiin yhdessä lapsen ja nuoren kanssa.