Pääkirjoitus | Kylvä hyvää

Satoa on monenlaista, voi olla hyvää taikka huonoa, runsasta tai laihaa. Voi tulla myös kato, jolloin saamatta jää sato.

”Mitä kylvää, sitä niittää.”

Usein tämän vertauksen ajatellaan liittyvän siihen, mitä teoillaan saa aikaan. Kylvövertaus onkin lastenkasvatuksen perusvertauksia, jota ainakin itse olen viljellyt erityisesti silloin, kun olen halunnut osoittaa, että toisia kohtaan osoitetut ikävät teot tai sanat voivat johtaa monenlaiseen pahaan ja tekijänsä kohdalla ruutuajan merkittävään vähenemiseen.

Paavali, joka vertauksen on meidän kulttuuriimme istuttanut, puhuu kuitenkin sen yhteydessä Jumalan pilkkaamisesta.

Kylvövertaus löytyy Galatalaiskirjeestä, jonka 6. luvun jae 7 kuuluu kokonaisuudessaan:

Jeesusta pilkattiin ja hänet häpäistiin, naulittiin ristille kuin pahimman luokan rikollinen.

”Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”

Jeesusta pilkattiin ja hänet häpäistiin, naulittiin ristille kuin pahimman luokan rikollinen.

Lopulta Paavali varoittaa kylvämästä itsekkyyden peltoon:

”Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.”

Maanviljelykseen liittyy tulevaisuuden ennakointi tai ainakin arvaus siitä, mitä peltoon kannattaa kylvää. Epävarmuustekijöitä on monia alkaen markkinoiden heilahtelusta ja kasvukauden säästä. Eri viljojen menekki vaihtelee vuosittain, ja toiset lajikkeet kestävät paremmin kosteutta ja toiset kuivuutta.

Sama pätee koko palloomme. Jos teemme sille hyvää, se kantaa hyvää satoa vielä tulevillekin sukupolville.

Itsekkyyden kanssa on toisin. Sen kylväminen on aina huono ajatus, olipa tulevaisuus millainen hyvänsä. Uutisia katsoessa on kuitenkin melko selvää, että itsekkyyden siemensekoitus on hyvin suosittu. Varsinkin valtaan tottuneet ammentavat siitä säkistä aimo kourallisia, vallasta luopuminen tuntuu olevan vaikeaa.

Senkin vuoksi on tärkeää, että mahdollisimman moni tekee hyvää. Sen sato on hyvä, sillä hyvällä on taipumus kertautua. Kun jollekin ihmiselle on ollut ystävällinen, on paljon todennäköisempää, että tuo ihminen puolestaan on ystävällinen jollekin kolmannelle. Näin hyvä leviää. Sama pätee koko palloomme. Jos teemme sille hyvää, se kantaa hyvää satoa vielä tulevillekin sukupolville.

Viimeisimpänä eikä lainkaan vähäisimpänä hyvän tekeminen koskee tietenkin myös evankeliumin levittämistä. Kun kerromme hyvää sanomaa eteenpäin, kukin omin keinoinemme, se kantaa ennemmin tai myöhemmin hedelmää.

Jos puolestaan muutumme kyynisiksi ja jätämme hyvän tekemättä ja evankeliumin siemenet levittämättä, koska ajattelemme, ettei siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä ja koska kaikki on kuitenkin huonosti, sato jää korjaamatta. Jäljelle jää vain kato.