Ilkka Enkenberg | Kevät on

Olen pitänyt päiväkirjaa säännöllisen epäsäännöllisesti parin vuosikymmenen ajan. Osa merkinnöistä taitaa olla kadonnut enemmän tai vähemmän lopullisesti, mutta osa on onneksi vielä tallella.

Päiväkirjassani toistuu keväisin eräs teema: riemu. Lähes joka vuosi olen merkinnyt ylös sen päivän, kun olen ulos mennessäni haistanut kevään tuoksun ensi kertaa kyseisenä vuonna. Se on lumen ja jään alta paljastuvan maan tuore tuoksu, lupaus pian koittavasta vehreydestä ja kukoistuksesta.

Kevät on myös ”kirkon eduskunnan” eli kirkolliskokouksen aikaa. Kirkolliskokous on kirkkomme korkein päättävä elin ja kokoontuu kahdesti vuodessa keväisin ja syksyisin.

Kevät on varmasti hyvä aika kirkolliskokouksen kokoontua. Se on uudistumisen aikaa, ja monet edustajat ovat hengittäneet kevättä sisäänsä niin, että mieliala on varmaankin altis ja optimistinen.

Sen kuuluukin olla. Haasteista huolimatta kirkollamme on kerrottavanaan maailman tärkein asia. Olisi vain löydettävä ne keinot, joiden avulla silmät älyluureissaan kiinni kulkevat ihmiset saisi siitä kiinnostumaan.

Ehdotan, että kirkolliskokous jalkautuu kevääseen. Jos ei tänä keväänä, niin ainakin seuraavana. Kävelee vaikka läheiselle Ravattulan Ristimäelle, sillä onhan moneen otteeseen todettu, että liikkuminen tekee päälle hyvää, ja palaverit sujuvat hienosti ulkoillessakin.

Jos matkalla ilmenee eripuraa, niin edustajat voivat ehkä poiketa Turun koripalloerotuomarikerhon puheilla, joka Google Mapsin mukaan sijaitsee matkan varrella. Koripalloerotumarit ovat tottuneet ratkaisemaan ristiriitatilanteita nopeasti ja tasapuolisesti. Ei mukinoita.

Kun konklaavi saapuu Ristimäelle, siellä voi haistella historian tuulia. Kun paikalle rakennettiin ensimmäinen kirkko, elettiin toisenlaisessa maailmassa. Kaikki oli nykyaikaan verrattuna melko yksinkertaista, mutta kuitenkin hyvin vaikeaa. Nykyisin välimatkat eivät merkitse mitään, ja Suomi on huomattavasti tasa-arvoisempi yhteiskunta. Toisaalta elämme valintojen maailmassa, jossa on tarjolla jos jonkinlaista tietoa valintojen pohjaksi, olipa kyse sitten siitä, mitä syötäisiin tänään päivälliseksi, tai minkä varaan maailmankatsomukseni rakennan.

Jokaisella ajalla on omat haasteensa, mutta niillä on myös omat voimavaransa. Ja ne voivat olla samoja asioita.

Kävellessään takaisin kohti Turun kristillistä opistoa edustajat ovat varmasti virkistyneitä ja valmiina tarttumaan sellaiseen, joka auttaa heitä näkemään haasteet mahdollisuuksina. Mahdottomalta tuntuvan mahdollisena. Pyytää apua toisiltaan, tutuiltaan ja yläkerrasta.

Kevät on uudistumisen ja uuden kasvun aikaa. Voisiko ollakin niin, että olemme kirkkonakin oikeasti syksyn sijaan uuden kevään kynnyksellä?