Pääkirjoitus | Huomaa hyvä

Ihmisen pahuus on kysymys, joka pohdituttaa melkein jokaista meistä jossakin vaiheessa. Tuottaja-toimittaja Sari Tikkasen Sanaan haastattelema Erkki Jokinen on kirjoittanut aiheesta kirjan Ihmisen varjo (Suomen Lähetysseura, 2023), jonka esseissä hän käsittelee muun muassa pahuutta ja toivoa.

Jokinen kävi kirjoitusprosessin aikana Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä, jonka kolkko tunnelma painui hänen mieleensä. Koin itse jotakin hieman samankaltaista, kun kirjoitin kirjaa Ukrainan sota – taistelu vapaudesta (Readme, 2022), joka kertoo Venäjän aktiivisesta hyökkäysvaiheesta Ukrainaan keväällä 2022. Jouduin pitämään kirjoittamisesta muutaman päivän tauon sen jälkeen, kun olin kirjoittanut Butšan tapahtumista ja etsinyt niihin liittyviä kuvia.

Jokisen mukaan me näemme esimerkiksi Putinissa oman pahuutemme: ”Putin on paha ihminen, koska jokainen ihminen on paha.”

Se ei vapauta meitä taistelusta, mutta Jumalan meille suoma armo antaa meille peilin, jonka avulla voimme olla armollisia myös itsellemme.

Nämä sanat laittoivat minut pohtimaan, onko ihminen tosiaan paha.

Pääkirjoituksiani lukenut saattaa muistaa ajoittain toistuvan teemani siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Myös Jokinen myöntää tämän ja sanoo pahuuden olevan kuin loiskasvi.

Minusta tämä kielikuva on hyvä. Tai voiko sitä nyt varsinaisesti hyväksi sanoa, mutta kuvaava se on. Kyllä meissä kaikissa on pahuutta. Olipa se sitten tuomitsevuutta, ahneutta tai mitä hyvänsä, jokainen meistä joutuu taistelemaan sitä vastaan. Eikä jokaista taistelua voi voittaa.

Mutta meillä on myös armo. Jumala tuntee meidät ja näkee meidän tekomme ja ajatuksemme. Niiden vuoksi hän lähetti ainoan Poikansa tänne maan päälle noin kaksi tuhatta vuotta sitten. Se ei vapauta meitä taistelusta, mutta Jumalan meille suoma armo antaa meille peilin, jonka avulla voimme olla armollisia myös itsellemme.

Paha on voimakasta, se jättää jälkensä meihin ja saa paljon palstatilaa. Se herättää tunteita, koska pelko on kenties tärkein tunteemme.

Monesti se kasvaa, mihin kiinnitämme huomion. Kiinnittäkäämme huomiomme hyvään.

Mutta hyvää on aina enemmän.

Vaikka uutisissa on paljon pahuutta ja välinpitämättömyyttä, jokaista väkivallantekoa kohti on tuhat väkivallantekoa, jotka jätettiin tekemättä, jokaista metsään heitettyä roskaa kohti on tuhat roskaa, jotka retkeilijä vei roskikseen, ja jokaista ilkeää sana kohti on tuhat kiitosta, jotka lausuttiin ääneen.

Monesti se kasvaa, mihin kiinnitämme huomion. Kiinnittäkäämme huomiomme hyvään. Kiittäkäämme Luojaa kesästä ja sen antimista, naapuria ihanasta tuoksusta, kun hän leipoo pullaa, puolisoa siitä, että hän on siinä, ja kimalaista siitä, että se pörrää ja pölyttää.

Kun huomaamme hyvän, se lisääntyy entisestään.