Pääkirjoitus | Avain on ihmisarvon tunnustaminen

Sota on ollut Lähi-idässä konkreettista todellisuutta jo vuoden ajan, siitä alkaen kun islamistinen terrorijärjestö Hamas teki lokakuussa 2023 äärimmäisen väkivaltaisen iskun, jonka kohteena olivat pääasiassa israelilaiset siviilit.

Iskua on seurannut Israelin pyrkimys kitkeä Hamas mahdollisimman perusteellisesti Gazan kaistalta ja heikentää sen vahvoja liittolaisia, Libanonissa toimivaa Hizbollah-järjestöä ja sen taustalla vaikuttavaa Irania.

Sekä sota että sen aloittanut terrori-isku ovat olleet verisiä ja kauheita. Hamas on käyttänyt ihmiskilpinä samoja gazalaisia, jotka sen äänestivät valtaan vuonna 2006. Sodan seurauksena Gazan alueen 2,3 miljoonaa asukasta yrittävät selvitä keskellä tuhoa ja infrastruktuurin romahdusta. Kuolleita on eri arvioiden mukaan kymmeniä tuhansia, suuri osa heistä siviilejä.

Isänsä, äitinsä, lapsensa tai sisarensa väkivallan uhrina menettäneet ovat paljon alttiimpia äärijärjestön värväykselle.

Hamasin ja Iranin tavoitteena on tuhota Israel. Israelin tavoitteena on turvata olemassaolonsa. Se haluaa vapauttaa Hamasin ottamat panttivangit, kammeta Hamasin vallasta ja varmistaa, että järjestö ei enää kykene samanlaiseen hyökkäykseen kuin lokakuussa 2023.

Keinot, joilla Israel tavoitteisiinsa pyrkii, herättävät kysymyksiä.

Kesäkuussa 2024 arvovaltainen Wall Street Journal uutisoi Hamasin Gazan-johtaja Yahya Sinwarin viesteistä, joiden mukaan Israelin olisi hyvä pysyä Gazassa, koska siviilien kuolemat muuttavat yleistä mielipidettä Israelia vastaan.

Hamasin toimintatapa käyttää siviilejä ihmiskilpinä on vastenmielinen, mutta Sinwar oli oikeassa. Mitä enemmän Israel käyttää sotavoimaansa, sitä enemmän kansainvälinen mielipide kääntyy sitä vastaan. Uhrit aiheuttavat katkeruutta, joka sataa Hamasin ja muiden äärijärjestöjen laariin. Isänsä, äitinsä, lapsensa tai sisarensa väkivallan uhrina menettäneet ovat paljon alttiimpia äärijärjestön värväykselle. Heillä on henkilökohtainen syy tarttua Hamasin tarjoamaan rynnäkkökivääriin.

Läntisten demokratioiden parhaana pitämä vaihtoehto pysyvälle rauhalle, kahden valtion malli, ei saa Netanjahulta juuri sympatiaa.

Lähi-itään on puuhattu rauhaa vuosikymmenten ajan. Sen aikaansaaminen edellyttää aitoa tahtoa kaikilta alueen toimijoilta. Niin kauan kuin terroristit saavat tukea voimakkailta valtiollisilta toimijoilta, joiden tavoitteena on yhden valtion eli Israelin tuho, ja voimaa aina uusista läheisensä menettäneistä katkerista ihmisistä, rauhaa ei tule.

Myöskään Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ei ole osoittanut rakentavaa asennetta. Vuonna 2019 hän Haaretz-lehden mukaan sanoi, että tukahduttaakseen Palestiinan valtion rakentamisen on tuettava Hamasin rahoitusta. ”Tämä on osa strategiaamme – erottaa Gazan palestiinalaiset Länsirannan palestiinalaisista”, Netanjahu sanoi. Läntisten demokratioiden parhaana pitämä vaihtoehto pysyvälle rauhalle, kahden valtion malli, ei saa Netanjahulta juuri sympatiaa.

Rauhan lähtökohtana voi olla vain se, että Hamas vapauttaa ottamansa panttivangit ja se, ettei minkään valtion tavoitteena ole toisen kansan tuho. Lisäksi Israelin on autettava rakentamaan niin Gazan kuin Länsirannankin palestiinalaisten tulevaisuutta.

Tie pysyvään rauhaan voi käydä ainoastaan tunnustamalla toisten ihmisarvo, oikeus elämään ja perustarpeisiin.