Pääkirjoitus | Anno Domini

Edellinen Suomen kohtaama sota on koko ajan kauempana takana ja niin ovat myös edelliset nälkävuodet. Periaatteessa kaikki on täällä hyvin tai vähintään melko hyvin.

Elin lapsuuttani 1980-luvulla, ja muistelen sitä tasapainon ja onnen aikana. Hyvinvointivaltio oli voimissaan, ja kaikki yhteiskunnan palvelut olivat ilmaisia, tai siten me tuon kultaisen vuosikymmenen lapset sen muistamme. Kotikunnassani oli ikäihmisille rakennettu oma rivitaloyhteisö, jossa he saivat asua ja johon he saivat palvelut. Vanhainkodiksi sitä silloin kutsuttiin.

Vaatimattomissa oloissa syntynyt mies kuoli häpeällisenä pidetyn kuoleman. Silti hänen sanansa ja tekonsa synnyttivät maailman suurimman uskonnon.

Olemme nyt rikkaampia kuin 1980-luvulla, mutta silti tuntuu, että mihinkään ei ole varaa ja kaikki on muutenkin epävarmaa. Sotaan varautumiseen tosin on rahaa, mutta se on pakollinen menoerä, josta ei voine tinkiä. Lähes kaikesta muusta sitten voikin aina ikääntyneiden hoivasta ja sairaanhoidosta alkaen. Jos ikäihmisen pitää päästä muutaman kymmenen kilometrin päähän tärkeään tutkimukseen, hän ei voi olla varma, tuleeko Kela-taksi. Vaikka hänen menonsa on huteraa, eikä näkökään enää toimi, vanhainkotiin ei pääse, koska pysyy vielä juuri ja juuri jaloillaan.

Rahan jakamiseen liittyvät päätökset tehdään politiikan pöydissä. Niissä päätetään, onko verorahojamme parempi käyttää turvetuotantoon, ilmaiseen koulutukseen, hälytyskeskuksiin, erilaisiin yritystukiin vai sosiaaliturvaan. Tällaiset ratkaisut eivät ole helppoja, sillä yleensä asioissa on useita ja hyvin erilaisia varteenotettavia näkökulmia.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka olemme rikkaita, meistä ei aina tunnu siltä.

Vähän yli 2 000 vuotta sitten Jumala syntyi maailmaan. Hän tuli tänne betlehemiläisessä tallissa, keskellä köyhyyttä.

Jeesuksen vaellus maan päällä kesti noin 30 vuotta. Vaatimattomissa oloissa syntynyt mies kuoli häpeällisenä pidetyn kuoleman. Silti hänen sanansa ja tekonsa synnyttivät maailman suurimman uskonnon.

Suurin osa maapallon väestöstä ei enää elä äärimmäisessä köyhyydessä.

Meidän aikamme on täynnä omanlaistaan kurjuutta. Sitä on maailmassa yhä paljon, joskin asiat ovat ainakin ulkoisesti useimmilla huomattavasti paremmin kuin Jeesuksen aikana. Köyhyys, orjuus, väkivaltaiset kuolemat ja yleinen kurjuus ovat vähentyneet huomattavasti, ainakin suhteellisesti. Suurin osa maapallon väestöstä ei enää elä äärimmäisessä köyhyydessä.

Millaista rikkautta onkaan, että saamme elää juuri nyt ja juuri täällä. Saamme elää aikaa Anno Domini, Kristuksen jälkeen. Se ei tarkoita sitä, etteikö asioita pitäisi pyrkiä parantamaan ja niihin vaikuttamaan. Mutta saamme välillä myös huokaista.

Meillä on myös sellaista rikkautta, jota ei voi mitata millään maailman mittarilla: meidän on mahdollista olla henkilökohtaisessa suhteessa samaiseen Jeesukseen, joka syntyi tänne Herodeksen ollessa Juudean maaherrana.

Kohta on joulu. Iloitkaamme maastamme ja tästä pyhästä juhlasta!