Lucy Maud Montgomeryn Anna-sarja on lumonnut monta sukupolvea lukijoita. Itse löysin tieni Prinssi Edwardin saarelle Avonleaan ja Vihervaaraan mummini kirjahyllystä, ja vastaavasti olen lukenut Annat ääneen lapselleni.

Lastenkodissa ja sijaisperheissä kovia kohdannut orpo Anna (Nenna Tyni) on säilyttänyt elämänilonsa hyvän mielikuvituksensa ja luonnonrakkautensa avulla. Anna lähetetään lastenkodista vahingossa Vihervaaran sisaruksille Matthew`lle (Jori Halttunen) ja Marillalle (Annukka Blomberg), jotka odottavat poikaa avuksi tilan töihin. Matthew kuitenkin ihastuu puheliaaseen ja tunteensa avoimesti näyttävään tyttöön välittömästi, eikä Marillan hyvä sydän anna periksi päästää Annaa julman rouva Blaken hyväksikäytettäväksi.

Näyttämösovituksen Anna on kirjan synnyttämiä mielikuvia rämäpäisempi. Hän on synnynnäinen koomikko, jonka herkkyys ilmenee kekseliäisyytenä joka tilanteessa, ”epätoivon kuilussakin”. Nenna Tyni on vakuuttavasti Anna, jonka rohkeus ja eloisuus inspiroivat hänen ympärillään olevia ihmisiä saaden heistä esiin uusia puolia.

Lucy Maud Montgomery kirjoitti tiettävästi kirjoihinsa sitä valoa, rakkautta ja toivoa, jota hän kaipasi omaan elämäänsä.

Myös muita hahmoja on maalattu rennolla otteella pitäytymättä täysin romaanien muotokuvissa. Diana (Sara Pirhonen) on räväkkä vastinpari Annalle ja tyttöjen ystävyyden kuvaus näytelmän parasta antia.

Näyttämöllä nähdään useita karrikoituja hahmoja, joista suurin osa on toimivia. Arvoitukseksi jää Josie Pyen (Anna Pitkämäki) ahdistunut olemus. Miksi hän näyttää jatkuvasti kärsivän hypotermiasta? Pitkämäen toinen rooli, rouva Rachel Lynde, on huippuhieno ja ansaitsi useat väliaplodinsa ensi-illassa. Yksi hienoista roolisuorituksista on Annukka Blombergin Marilla, jonka etäisen ja harkitsevan ulkomuodon alla on lämmin sydän. Annan ja Marillan dialogi näytelmän lopussa on koskettava.

Katsojana en ajatellut, oliko esitys suunnattu lapsille vai aikuisille – se on tehty ihmisille.

 

Mutta se, joka heiluttaa tahtipuikkoa ja johtaa näyttämöllä leikkivää, tanssivaa, tarvittaessa hevoskärryiksikin muuttuvaa joukkoa, on ehdottomasti Anna. Hänen mukanaan tarina sykkii ja elää. Ensemblen yhteistyö toimii saumattomasti ja erilaiset persoonat pääsevät esiin. Näytelmässä ei ole tylsää hetkeä. Sama tulkinnan keveys ja rytmikkyys näkyi kevään kantaesityksessä Minä Tellervo, josta kirjoitimme Sanassa numero 4/2023. Lahdessa on hyvät näyttelijät ja draivi.

Lucy Maud Montgomery kirjoitti paljon itseään ja unelmiaan Anna hahmoon. Kuten Anna, myös Montgomery syntyi Prinssi Edwardin saarella Kanadassa ja kasvoi ilman vanhempiaan. Montgomery myös kouluttautui opettajaksi ja työskenteli ammatissa Prinssi Edwardin saaren kouluissa. Kuva: Panu Rissanen

Katsojana en ajatellut, oliko esitys suunnattu lapsille vai aikuisille – se on tehty ihmisille. Arvostan sitä, että toteutus on saatu toimimaan kaikille ilman kahden tason dialogia, jossa aikuisille tarjoillaan omat naurut. Esityksen ikäsuositus on kuitenkin aiheellisesti kuusi vuotta, sillä erityisesti Annan mielikuvituksen koko voimalla kuvitettu orpokotikohtaus voi pelästyttää vanhempiakin lapsia.

Annan luojan synkkä elämä

Lucy Maud Montgomery syntyi Prinssi Edwardin saarella Kanadassa. Hänen äitinsä kuoli ja isä jätti tyttärensä isovanhempien kasvatettavaksi tämän ollessa kaksivuotias. Montgomery sai ensimmäisen runonsa julkaistuksi 15-vuotiaana. Hän kouluttautui opettajaksi ja opiskeli sen jälkeen kirjallisuutta yliopistossa. Montgomery toimi opettajana Prinssi Edwardin saaren kouluissa sekä työskenteli myös halifaxilaisissa sanomalehdissä.

Montgomery kirjoitti yli 20 romaania, joukossa rakastetut Anna– ja Runotyttö-sarjat, sekä kaksi novellikokoelmaa. Ensimmäinen Anna-kirja julkaistiin vuonna 1908 kirjailijan ollessa 34-vuotias. Hän kirjoitti myös teoksen kirjailijanurastaan ja lisäksi hänen päiväkirjojaan julkaistiin postuumisti.

Kuva: Wikimedia

Lucy Maud Montgomery kirjoitti tiettävästi kirjoihinsa sitä valoa, rakkautta ja toivoa, jota hän kaipasi omaan elämäänsä. Kirjailija itse meni naimisiin 37-vuotiaana, käytännön syistä. Hän kirjoittaa päiväkirjoissaan, ettei koskaan rakastanut miestään. Pastori Ewan McDonald kärsi mielenterveysongelmista ja oli vakuuttunut siitä, että hänet oli tuomittu kadotukseen. Montgomery hoiti syvästi masentuneen miehensä asioita, koitti pitää pappilan julkisivua kunnossa ja huolehti samalla aikuistuvista pojistaan. Myös lama ja sota painoivat häntä. Hän ei saanut iloa kirjallisesta menestyksestään, vaan masentui itsekin ja päätyi viimein vuonna 1942 itsemurhaan lääkkeiden yliannostuksella – minkä hänen pojantyttärensä paljasti vasta vuonna 2008.

Viimeinen itsemurhan alla valmistunut Anna-kirja oli novelli- ja runokokoelma, joka on sävyltään muita kirjoja synkempi.

Vihervaaran Anna Lahden kaupunginteatterissa: L. M. Montgomeryn romaanin Annan nuoruusvuodet pohjalta sovittanut Henna Piirto ja ohjannut Laura Mattila. Rooleissa Annukka Blomberg, Jori Halttunen, Saana Hyvärinen, Akseli Lehtinen, Sara Pirhonen, Anna Pitkämäki, Aki Raiskio, Luukas Rannankari, Nenna Tyni, Liisa Vuori. lahdenkaupunginteatteri.fi