Myötätunnon apostoli

Mies seisoi kadunkulmassa kädessään lehtiö ja kysyi ohikulkijoilta: ”Haluaisitko kertoa, miten määrittelet myötätunnon?”

Pitkän miehen katse oli ystävällinen, hänen mustissa ja kiharaisissa hiuksissaan oli harmaata. Moni ohikulkijoista pysähtyi vaihtamaan muutaman sanan. Jotkut kirjoittivat vihkoon omia mietteitään myötätunnosta, mutta moni jäi pidemmäksi aikaa keskustelemaan, tai kertomaan omista huolistaan, esimerkiksi opiskelupaineiden aiheuttamasta stressistä tai avioliittonsa vaikeuksista.

Vaikka Kaliforniassa sijaitseva Davisin kaupunki ei ole suuren suuri, asukkaita on noin 100 000, David Breauxilla riitti puhuteltavia, sillä oli hän valinnut seisoskelupaikakseen vilkkaan risteyksen, jonka monet kaupungin yli 30 000 yliopisto-opiskelijasta ohittivat lähes päivittäin.

Lähistöllä liikettä pitänyt Jelena Ivatshenko kertoi The New York Timesille kulkeneensa usein kiireisenä Breauxin ohi. Pelkkä rauhallisena tavanomaisella paikallaan istuneen Breauxin näkeminen oli rauhoittanut myös hänen mielensä. Siitä tuli hänelle tunne, että kaikki on hyvin.

Breaux oli valinnut elämäntehtäväkseen myötätunnon levittämisen. Se oli hänen työnsä, vaikka kukaan ei maksanut hänelle siitä palkkaa. Yliopistossa opiskelleen Breauxin elämä olisi voinut mennä myös koko lailla toisella tavalla, jos hän ei olisi ryhtynyt seisomaan kadunkulmassa. Monista hänen opiskelutovereistaan oli tullut hyvin toimeentulevia uraohjuksia.

Kuulusta Stanfordin yliopistosta valmistunut Breaux olisi varmasti saanut työtä, jos olisi sitä halunnut. Hän kuitenkin päätti ottaa elämälleen toisen suunnan.

Vaikea alku

David Breauxin elämän alkuvaiheet eivät antaneet odottaa, että hänestä tulisi rauhallinen kuuntelija. Äiti sairasti skitsofreniaa, ja isä oli väkivaltainen. Ei ollut päivää, ettei kotona olisi riidelty.

Kun Davidin sisko Maria lähti sukulaisten tuella Stanfordiin opiskelemaan, David jäi pitämään huolta äidistään. Elämä tuntui kuitenkin raskaalta kuin siirtolohkare, ja lopulta David ei enää jaksanut vaan sairastui masennukseen. Hän yritti jopa itsemurhaa.

Toivuttuaan syvimmästä alhosta David sisarensa tavoin haki ja pääsi maineikkaaseen Stanfordiin. Monet hänen opiskelutovereistaan suuntasivat valmistuttuaan kohti Pohjois-Kaliforniaa ja siellä sijaitsevaa tarunhohtoista Piilaaksoa, mutta David valitsi toisen tien.

Ratkaiseva hetki David Breauxin suuressa valinnassa oli ero silloisesta tyttöystävästä. Se muutti hänen elämänsä suunnan.

David Breauxin nimikkopenkki Davisin kaupungissa Kaliforniassa.

Kiinnostui epäitsekkyydestä

Eron jälkeen Breaux halusi löytää merkityksen elämälleen ja kysyi itseltään: miten voisin koko sydämestäni palvella sellaisia, jotka tarvitsevat apua. Hän kaipasi henkistä elämää ja yhteyttä toisiin ihmisiin ”älyyn ja kehoon” keskittymisen sijaan.

Breaux tutustui erilaisten uskonnollisten perinteiden käsityksiin myötätunnosta, luki, katsoi videoita ja pohdiskeli. Hän luki muun muassa brittiläisen, monoteistisia uskontoja tutkivan Karen Armstrongin kirjoja. Erityisen vaikutuksen David Breauxiin teki kuitenkin Peace Pilgrim, amerikkalainen mystikko ja rauhanaktivisti, joka luopui omaisuudestaan ja kiersi Yhdysvaltoja levittämässä pasifismin sanomaa.

Breaux kiinnostui epäitsekkyydestä niin paljon, että halusi omistaa sille elämänsä ja antoi pois omaisuutensa. Hänen kutsumuksensa tiivistyi lopulta yhteen kysymykseen, johon hän pyysi ihmisiltä vastauksia kierreselkäiseen muistikirjaansa: mitä sinä ajattelet myötätunnosta?

Breaux kiinnostui epäitsekkyydestä niin paljon, että halusi omistaa sille elämänsä.

Niin Breauxista tuli kokopäiväinen vapaaehtoistyöntekijä, joka kuunteli ihmisten huolia. Paikalliset tunsivat hänet lempinimellä The Compassion Guy, jonka vuosi suomentaa sanalla myötätuntotyyppi.

Myötätuntotyypillä ei ollut vakinaista osoitetta eikä palkkatyötä. Hänen vapaaehtoistyötään kuitenkin arvostettiin niin paljon, että hänelle rakennettiin nimikkopenkki hänen vakiokadunkulmaansa Davisiin. L-kirjaimen muotoisessa, valetussa penkissä on mosaiikkimaisia koristeita, joihin on kirjoitettu muun muassa tekstit ”compassion” ja ”listening”, myötätunto ja kuunteleminen.

Jos Breauxilta itseltään kysyi, miten tämä voi, vastaus oli ”peaceful”, rauhallisesti.

Tädin perintörahat

Tädiltään saamansa perinnön avulla Breaux julkaisi kadunkulmassa keräämistään ihmisten ajatuksista vuonna 2011 omakustannekirjan, jonka nimi ei yllätä: Compassion. Myötätunto. Alaotsikkona on ”A Compilaition of Concepts on Compassion”, vapaasti suomennettuna kokoelma myötätunnon tulkinnoista.

Kirjassa on yli 3 000 toinen toistaan syvällisempää ja kirkkaampaa tulkintaa myötätunnosta. Eräs niistä kuuluu:

“Compassion is extending grace and understanding to others, without demanding the same in return.”

Jälleen vapaa suomennos:

Myötätunto on armon ja ymmärryksen ulottamista toisiin vaatimatta heiltä vastavuoroisesti samaa.

Myötätunto on armon ja ymmärryksen ulottamista toisiin vaatimatta heiltä vastavuoroisesti samaa.

Breauxin viimeinen hetki

Breauxin kohtaloksi koitui 27. huhtikuuta 2023, jolloin hän nukkui kaupungin puistossa. Nukkuvan myötätuntomiehen puukotuksesta otettiin kiinni kaksi päivää aiemmin yliopistosta pois potkittu 20-vuotias mies, joka ennen kiinnijäämistään surmasi Breauxin lisäksi myös toisen ihmisen, kotiaan kohti polkupyörällä matkanneen opiskelijan, sekä haavoitti kolmatta, noin 60-vuotiasta naista, joka Breauxin tapaan oli ulkona nukkumassa.

Breaux oli tietoinen kodittomuuden riskeistä. Jo vuonna 2016 hän jakoi Facebookissa viestin: “If I’m ever harmed and unable to speak for myself, forgive the perpetrator and help others forgive that person.”

Mikäli minua joskus satutetaan enkä pysty puhumaan, antakaa tekijälle anteeksi ja auttakaa muita antamaan hänelle anteeksi.

Los Angeles Timesin haastattelema Maria Breaux vakuuttaa antaneensa puukottajalle anteeksi ja toivovansa, että joku voisi koskettaa tämän sydämessä sitä paikkaa, jota ei selvästikään ole kosketettu, koska tämä on kyennyt niin kamaliin tekoihin.

Myötätuntotyppin perintö

David Breaux kohtasi tutut ja tuntemattomat, kuunteli heitä ja kysyi, mitä he ajattelivat myötätunnosta. Kysymys on varmasti saanut monet pohtimaan itseään ja maailmaa. Käytöstään ja tulevaisuuttaan.

Vaikka Breaux ei julistanut vakaumustaan eikä liittänyt itseään kiinteästi mihinkään uskontokuntaan, hänet voi tulkita osaksi askeettista perinnettä, jossa ihminen hylkää vapaaehtoisesti omaisuutensa jonkin itseään suuremman päämäärän vuoksi. Breauxille tuo päämäärä oli saada lähimmäisensä pohtimaan, mitä on myötätunto.

—–

Peace Pilgrim

Mildred Lisette Norman (1908–1981) oli amerikkalainen mystikko ja rauhanaktivisti, joka lähti kävelemään vuonna 1953. Hän jätti entisen elämän taakseen ja alkoi kutsua itseään nimellä Peace Pilgrim, rauhan pyhiinvaeltaja. Hän käveli ja käveli, kaikkiaan 28 vuoden ajan pysähtyen keskustelemaan ihmisten kanssa rauhasta.

Normanilla ei ollut kotia, johon palata, vaan hän majoittui siellä, missä yösija tarjottiin, ja paastosi, kunnes hänelle tarjottiin ruokaa.

Normanin mielestä sodat johtuivat pohjimmiltaan ihmisen keskenkasvuisuudesta. Hän uskoi, että ihmisistä tulisi rauhallisempia, jos he kehittäisivät itseään ja kypsyisivät.

Kirjansa esipuheessa Breaux kertoo, että nähtyään Peace Pilgrimista tehdyn dokumentin hän vakuuttui siitä, että voisi itsekin vaikuttaa ihmisten elämään myönteisesti.

Lähteet:

Los Angeles Times 14.5.2023

The New York Times 5.6.2023

Peacepilgrim.org