Mrs. Middleage | Loman tarpeessa

Eräs perhe matkusti joka kesä Raisioon. Outo valinta lomakohteelle, minulle Raisiosta tulee mieleen lähinnä risteys. Mutta sinne perhe meni, olikohan niin, että siellä oli huonetta ja sukua? Jokainen perheenjäsen luuli, että Raisioon mennään, koska muut sitä haluavat, itse ei niin välittäisi, ja oikeastaan inhosi koko reissua, mutta siinä se Raisio tuli suoritetuksi, pakollinen perheloma. Kukaan ei puhunut ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Jokavuotinen Raisio lusittiin tunnollisesti. Turhaan, näin jälkikäteen ajatellen. Ei vain tullut puheeksi. Ehkä joku ihmetteli, miksi ollaan niin huonotuulisia, vaikka ollaan lomalla.

Eräs äiti kertoi yrittäneensä ottaa muistokuvaa lomamatkasta kaukaisella uimarannalla pikkutytöstään niin, että muut matkailijat eivät näkyisi kuvassa. Tehtävä oli yllättävän haastava, ranta kuhisi muita matkailijoita. Paluumatkalla äiti oli kysynyt tytöltä, minne seuraavalla lomalla matkustettaisiin. Tyttö oli toivonut, että mentäisiin johonkin ihan lähelle junalla. ”Meillä on jo ihan liikaa muistoja”, tyttö oli tuuminut.

Ihan samaa mieltä pikkutytön kanssa. Minulla myös on ihan liikaa muistoja. Välillä unohtuu, mihin, mitä varten ja kenelle niitä muistoja oikein kerätään. Tai onko loma edes lomaa? Lomaa mistä? Ehkä pieni itsetutkiskelu ennen lomalle lähtöä on paikallaan. Ettei tehdä Raisiota tai päädytä ahtaisiin oloihin kaukorannalle.

Joskus kun olen ollut lentokentällä vastassa tulijoita, kone on ollut myöhässä ja olen tarkastellut liukuovien takaa matkalaukkujaan vetäviä lomalta palaavia. He ovat näyttäneet väsyneiltä ja auringonpolttamilta, on tullut syötyä ja juotua liikaa, ehkä pitkä lentomatka on ollut viimeinen pisara. Sama ilmiö on nähtävissä laivarannassa. Laivasta tulijat ovat kuin Volgan lautturit vetäessään perässään matkatavaroitaan ja kaljakärryjään. Mököttäviä vanhempia ja kitiseviä lapsia.

Yhtään helpommalla eivät pääse ne, jotka eivät matkusta vaan viettävät lomaa mökillä.

Lehdet antavat ohjeita lomastressiin – kuin myös lomalta paluun haasteisiin. Ennen lomaa laihdutetaan rantakuntoon, loman jälkeen karistetaan kesäkilot. Vaikeaa on ennen lomaa, lomalla ja jälkeen. Lomalle ladataan paljon toiveita. Lomalla ei lasketa kaloreita eikä kulutusta. Hetken saa olla huolista vapaa. On kiire nähdä ja kokea. Ehkä loma ei edes tarkoita lepoa.

Erotilastoihin tulee lomien jälkeen piikki. Nyt saa riittää, se oli viimeinen kerta tätä, ei enää Raisiota, toteaa moni.

Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Olihan ahkeroinut luomistyössä kuusi pitkää päivää. Lepo oli ansaittu. Mitähän Jumala teki lepopäivänään? Tuskin lähti Raisioon tai kaukorannalle tai mökille tai yritti ottaa kuvaa muistoksi, vaikka hieno kuva siitä olisi tullut! Luulen, että ehkä vain leijui, ihasteli, fiilisteli, tunnelmoi, unelmoi, torkahteli. Kunpa mekin osaisimme! Ehkäpä niinkin syntyisi muistoja. Hyviä muistoja. Ei sellaisia muistoja, joissa kuvan ulkopuolelle on rajattu ei niin mairitteleva todellisuus. Koska kuvaa katsoessa muistamme aina, mikä tilanne oikeasti oli, vaikka kuva yrittäisi kertoa muuta.

Minna Rönkkö on keski-ikäinen keikkasuntio, joka haluaisi olla tyyni ja rauhallinen.