Missä empatia

Nuorten tekemät ryöstöt ja väkivaltarikokset ovat viime aikoina olleet otsikoissa taajaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti 9.4.2023 julkaistussa artikkelissaan nuorten tekemistä pahoinpitelyistä ja ryöstöistä otsikolla Lapset ryöstäjinä.

Jutun mielenkiintoisinta antia oli erään nuoren ryöstäjän haastattelu. Hän puhui ryöstöistä ”keisseinä”. Nuorukainen oli ollut järjestämässä ryöstöä ja luonut sitä varten someen valeprofiilin, jonka kautta oli houkutellut uhrin treffeille esiintymällä nuorena naisena.

Juttuun oli haastateltu myös Aseman lasten asiantuntija Nina Liukoa, joka kertoi, että useilla rikoksia tekevillä lapsilla on oppimishäiriö. He eivät ehkä saa tarpeeksi tukea ja saavat koululuokissa häirikön maineen.

Artikkelissa summataan, että ryöstörikosten tekijöitä yhdistää ”kasvaminen lastensuojelulaitoksessa, vanhempien alhainen koulutustaso ja päihdeongelmat”.

Juttuun oli myös koottu tuomioista poimittuja, uhreille koituneita seurauksia. Niihin kuuluu muun muassa pelkotiloja, hermovaurio, silmänpohjan murtuma, pistohaavoja.

Yle kirjoitti aiheesta 31.3.2023. Jutussa kerrottiin, että poliisia huolettaa nuorten tekemä nöyryyttävä väkivalta, jota videoidaan ja videot jaetaan somessa.

Minussa artikkelit herättivät kysymyksen siitä, missä on empatia. Miten joku pistää täysin tuntematonta ihmistä puukolla saadakseen tämän kengät? Tai mistä kumpuaa tarve alistaa toista ja julkaista video muiden nähtäville? Aivan kuin tekijä ei kykenisi lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Varmasti taustalla on monenlaisia tekijöitä. Helsingin Sanomien jutussa nostetaan esiin muun muassa musiikki, jossa ihannoidaan huumekauppaa ja väkivaltaa. Niin ikään siinä nostetaan esiin huumeet, joiden käytön rahoittaminen johtaa usein rikoksiin.

Kumpikaan näistä tai aiemmin mainitut oppimishäiriöt eivät kuitenkaan selitä täydellistä välinpitämättömyyttä toisia ihmisiä kohtaan.

Ylen artikkeliin haastateltu rikoskomisario Jukka Kero nostaa esiin auktoriteettien himmenemisen ja rajojen puutteen.

Kero on varmasti oikeilla jäljillä puhuessaan rajoista. Ne ovat rakkauden osoitus, vaikka nuori ei niitä hyväksyisi. Kaikkein tärkeintä lienee kuitenkin empatia. Sitä tulisi osoittaa ja opettaa kaikille ihmisille, mutta erityisen tärkeää se on pienten ihmistaimien kohdalla.

Kasvatus lähtee kodeista, ja mikäli siellä ei syystä tai toisesta pystytä lasta kasvattamaan, hänet sijoitetaan. On ensiarvoisen tärkeää sekä näiden yksilöiden että koko yhteiskunnan kannalta, että tämä turvaverkko toimii ja että sillä on hyvät edellytykset toimia. Jokainen lasten ja nuorten ongelmien ennaltaehkäisyyn sijoitettu euro on varmasti tuottava sijoitus.