”Seuraava paavinvalinta voisi olla protesti trumpilaisuutta vastaan”, arvioi asiantuntija – näin Vatikaanin painopiste siirtyi Franciscuksen kaudella globaaliin etelään

Paavi Franciscuksen kuolema toisena pääsiäispäivänä nousi monien maiden lehdistössä pääuutisten joukkoon. Paavi eli kasteessa saadultaan nimeltään Jose Mario Bergoglio (1936–2025) oli jo nuoruudessaan kärsinyt vakavasta keuhkosairaudesta, jolloin hän oli myös menettänyt osan keuhkoistaan. Vain noin kuukautta aiemmin paavi oli kotiutunut sairaalahoidosta, johon hän oli joutunut vakavan keuhkokuumeen vuoksi.

Vuorokautta ennen kuolemaansa eli pääsiäissunnuntaina paavi oli Pietarinkirkon aukiolla saanut lausuttua lyhyen siunauksen, mutta edelleen toipilaana hänen äänensä ei kantanut enempää.

Katolisen kirkon päämies on hengelliseltä viraltaan Jeesuksen Kristuksen käskynhaltija ja sijainen maan päällä, mutta sen lisäksi hän on ammattipoliitikko, joka johtaa Vatikaani-valtiota. Tässä virassaan paavi on poliittinen toimija.

Yleisen kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola Helsingin yliopistosta kertoo, että poliittisen vallan suhteen paavinistuimen suuruudenpäivät kestivät 1870-luvulle saakka, kunnes paavin johtama Kirkkovaltio sulautettiin muuhun yhdentyvään Italiaan.

Myös Franciscus oli poliittisesti aktiivinen paavi, jonka lausunnot herättivät joskus kummasteluakin.

– Kun Kirkkovaltio lakkautettiin, paavi menetti viimeisetkin alueensa ja sulkeutui Vatikaaniin. Silti katolinen kirkko pysyi läpi 1900-luvun poliittisena taustavoimana, jolla oli vaikutusvaltaa suurvaltapolitiikkaan, Ketola sanoo.

Silti 1900-luvullakin paaveilla on ollut sormensa maailmanpolitiikassa. Ketola huomauttaa, miten kylmän sodan aikana puolalaissyntyinen paavi Johannes Paavali II asettui satamatyöläisistä alkaneen antikommunistisen solidaarisuusliikkeen tueksi.

– Kommunismin romahtamisessa yhtenä taustavaikuttajana oli Vatikaani, joka kuului presidentti Ronald Reaganin ensimmäisen Euroopan-vierailun kohteisiin, Ketola mainitsee.

Myös Franciscus oli poliittisesti aktiivinen paavi, jonka lausunnot herättivät joskus kummasteluakin. Maaliskuussa 2024 uutistoimisto Reuters kertoi, että paavin mukaan Ukrainalla tulisi rauhanneuvotteluissa antautumisen merkkinä osoittaa ”valkoisen lipun rohkeutta”.

Mikä sai paavin lausumaan näin? Entä millainen maailmavoimatekijä Vatikaani on 2020-luvun maailmassa?

Alpo Penttinen korostaa, että monissa konflikteissa katolisen kirkon on vaikea vlaita puolta. – Idän ja lännen tai pohjoisen ja etelän välinen jännite on totta hyvin monissa kysymyksissä. Mutta katolinen kirkko on globaali uskonyhteisö, ja sen vuoksi Vatikaani koettaa ottaa huomioon kokonaisuuden, Penttinen sanoo. Kuva: Marko Tervaportti.

Venäjän puolustaja?

Paavillisessa Gregoriana-yliopistossa teologian tohtoriksi väitellyt Helsingin katolisen hiippakunnan kansleri Alpo Penttinen toteaa, että otsikkotasolla Franciscuksen puhe valkoisesta lipusta oli muotoiltu huonosti.

– Paavi Franciscus toi toistuvasti tuonut esiin, että ihmiskunta elää nyt kolmatta maailmansotaa, jota käydään eri puolilla maailmaa pieninä palasina. Maailmassa on ollut pahoja kriisipesäkkeitä jo pitkän aikaa ja paljon ihmisiä kuolee Syyriassa, Sudanissa, Myanmarissa sekä eri puolilla Latinalaista Amerikkaa huumesotien uhreina, Penttinen sanoo.

– Euroopassahan me havahduimme sotatilaan vasta helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Pyhän istuimen eli Vatikaanin näkökulmasta väkivaltaa on ollut jo pitkän aikaa, ja sen vuoksi kirkko haluaa pitää rauhan asiaa esillä. Paavi Franciscushan otti nimensäkin rauhaa julistaneen Franciscus Assisilaisen mukaan, ja hänen puheessaan usein korostui Jeesuksen Vuorisaarnan julistus siitä, että autuaita ovat rauhantekijät, Penttinen huomauttaa.

Hänen mukaansa roomalaiskatolinen kirkko ei ole luopunut perinteisestä oikeutetun sodan etiikasta.

Afrikan piispojen konferenssin puheenjohtaja sanoi suoraan, että Afrikassa tällainen ei tule toteutumaan, koska tässä asiakirjassa hänen mukaansa kuulsivat länsimaiden kolonialistiset arvot, joita nyt koetettiin pakottaa muille.
– Alpo Penttinen

– Jokaisella on oikeus puolustaa omaa kansakuntaa, omaa maata, omaa perhettä. Se ei silti saa olla pois rauhan ajatukselta, Penttinen sanoo.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, repeytyi idän ja lännen välinen kuilu suuremmaksi kuin kertaakaan kylmän sodan jälkeen. EU-maat asettivat ennennäkemättömät Venäjän vastaiset pakotteet, ja kansalaismielipide monissa EU-maissa kääntyi Venäjän vastaiseksi. Alpo Penttinen muistuttaa, että vaikka yksilötasolla tämäntyyppiset jännitteet ja välirikot ovat ymmärrettäviä, katolinen kirkko ei voi vastaavalla tavalla valita puolta.

– Idän ja lännen tai pohjoisen ja etelän välinen jännite on totta hyvin monissa kysymyksissä. Mutta katolinen kirkko on globaali uskonyhteisö, ja sen vuoksi Vatikaani koettaa ottaa huomioon kokonaisuuden, Penttinen sanoo.

Nämä jännitteet vaikuttavat myös katolisen kirkon sisäisiin asioihin. Penttinen nostaa esiin joulun alla 2023 julkaistun Vatikaanin asiakirjan Fiducia supplicans, joka liittyi keskusteluun seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Tuon asiakirjan mukaan pappi periaatteessa voisi siunata myös samaa sukupuolta olevia pareja sillä perusteella, että Jumala ei kiellä siunaustaan keneltäkään, joka sitä nöyrästi ja vilpittömästi pyytää.

– Afrikan piispojen konferenssin puheenjohtaja sanoi suoraan, että Afrikassa tällainen ei tule toteutumaan, koska tässä asiakirjassa hänen mukaansa kuulsivat länsimaiden kolonialistiset arvot, joita nyt koetettiin pakottaa muille.

– Franciscus historian ensimmäisenä paavina identifioi itsensä globaalin etelän ihmisiin ja kansojen syviin riveihin – ei siis länsimaiseen kapitalismiin vaan pikemminkin sen uhreihin, sanoo Petra Kuivala.

Sorrettuna Kuubassa

Kylmän sodan aikana rautaesiripun takaiset valtiot vainosivat kristittyjä, myös katolista kirkkoa. Itä-Suomen yliopiston yliopistotutkijana työskentelevä teologian tohtori Petra Kuivala on omassa väitöskirjassaan tutkinut katolisen kirkon asemaa kommunistisessa Kuubassa. Hän kertoo, että vielä 1950-luvulla monet katolilaiset kuubalaiset kannattivat Fidel Castron edustamaa vallankumousta, koska sen ajateltiin sopivan yhteen kirkon edistämän sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa.

– Kun Kuubasta vuonna 1962 tuli virallisesti sosialistinen maa, uskonto ei mahtunutkaan yhteiskunnan raameihin. Kirkko menetti julkisen asemansa ja näkyvyytensä sekä oikeuden esimerkiksi koulujen ja sairaaloiden ylläpitoon, Kuivala sanoo.

Vuodesta 1976 lähtien Kuubasta tuli perustuslaillisesti ateistinen valtio. Kirkko kutistui pieneksi aktiivisten toimijoiden ryhmäksi.

Vaikka Kuuba oli ateistinen valtio, sen hallitus näki kuitenkin, että eteläamerikkalaisesta vapautuksen teologiasta olisi strategista hyötyä.

– Jos uskontoa harjoitti julkisesti, hintana olivat menetetyt mahdollisuudet opiskelu- ja työelämässä, Kuivala sanoo.

Vaikka Kuuba oli ateistinen valtio, sen hallitus näki kuitenkin, että eteläamerikkalaisesta vapautuksen teologiasta olisi strategista hyötyä. Niinpä Kuuban hallitus kutsui latinalaisamerikkalaisia teologeja luennoimaan vapautuksen teologian ja sosialismin yhteensopivuudesta.

– Taustalla oli 1980-luvulla kommunismin horjuva tulevaisuus ja siitä syntynyt tarve vakauttaa kuubalaista yhteiskuntaa ja solmia strategisia suhteita yhteiskunnan toimijoihin, jotka muokkasivat yleistä mielipidettä. Katolinen kirkko hyödynsi tämän saavuttaakseen paremman yhteiskunnallisen aseman Kuubassa, mutta ei omaksunut valtiollista ideologiaa osaksi toimintaansa, Kuivala sanoo.

– Sosialismin aikana Vatikaani osallistui merkittävästi paikallisen kirkon elintilan säilyttämiseen. 1980-luvulla tämä heijastui myös siihen, kuinka vapautuksen teologia torjuttiin Kuubassa samaa tahtia Vatikaanin kanssa, sillä tärkeintä oli säilyä lähellä Vatikaania.

Paavi Franciscus tapasi Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirillin Havannassa vuonna 2016. Kuva: EPA / Adalberto Roque / Pool / AOP.

Rauhanvälittäjä

Petra Kuivalan mukaan Kuuban tilanne kertoo paljon myös roomalaiskatolisen kirkon nykyisestä asemoitumisesta idän ja lännen välissä. Kun argentiinalainen kardinaali Jorge Bergoglio vuonna 2013 valittiin paaviksi, hän hyvin nopealla aikataululla valmisteli aloitteen, joka johti Kuuban ja Yhdysvaltain diplomaattisten suhteiden palauttamiseen.

– Noissa neuvotteluissa Vatikaani toimi puolueettomana maaperänä, ja kuubalainen kardinaali toimi viestien välittäjänä Havannan ja Washingtonin välillä, Kuivala sanoo.

Franciscuksen kaudella katolisuuteen liittyvässä julkisessa keskustelussa korostuivat ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
– Petra Kuivala

Paavi itsekin vieraili Kuubassa kahteen otteeseen. Vuonna 2016 hän tapasi Havannassa Venäjän ortodoksikirkon patriarkan Kirillin. Yhdysvaltain ja Kuuban suhteiden normalisointi keskeytyi Donald Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana.

Näinä vuosina Franciscus on Kuivalan mukaan selvästi siirtänyt paavinistuimen painopistettä globaaliin etelään.

– Franciscuksen kaudella katolisuuteen liittyvässä julkisessa keskustelussa korostuivat ihmisoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Franciscus historian ensimmäisenä paavina identifioi itsensä globaalin etelän ihmisiin ja kansojen syviin riveihin – ei siis länsimaiseen kapitalismiin vaan pikemminkin sen uhreihin, Kuivala sanoo.

Viime vuosina marxilaiseen ideologiaan perustuva kristittyjen vaino on lisääntynyt voimakkaasti Nicaraguassa. Kuvassa nicaragualainen nainen protestoi maan hallitusta vastaan vuonna 2018. Kuva: Wikipedia

Vastaisku Trumpille

Samalla kun kristinusko on kasvanut globaalissa etelässä, sen kannatus länsimaissa on hiipunut historiallisen alhaiseksi. Euroopassa roomalaiskatolinen kirkko painii samanlaisten maallistumisen asettamien haasteiden kanssa kuin protestantitkin.

– Perinteisesti esimerkiksi Puolaa on pidetty katolaisuuden mallimaana, jossa ihmiset tunnollisesti käyvät kirkossa monta kertaa viikossa, mutta tilastot näyttävät, että nuori sukupolvi on maallistunut kiihtyvällä tahdilla, Mikko Ketola sanoo.

Yleisen maallistumiskehityksen lisäksi katolisen kirkon suosiota ovat laskeneet jo yli 20 vuotta jatkuneet paljastukset lasten hyväksikäyttötapauksista.

– Paavi Johannes Paavali II ei mielellään halunnut kuulla koko ongelmasta. Benedictus XVI oli jo uskonopin kongregaation johtajana ollessaan perillä monista tapauksista, ja hänen aikanaan tapausten käsittely aloitettiin, mutta puutteellisesti. Myös Franciscuksella meni viisi vuotta ennen kuin hän toden teolla alkoi selvittää asiaa, Ketola sanoo.

Joissain maissa katoliset hiippakunnat ovat tehneet hyvää yhteistyötä viranomaisten kanssa, mutta esimerkiksi Italiassa piispat Ketolan mukaan edelleen viivyttelevät.

Aika iso osa amerikkalaiskardinaaleista tukee republikaaneja ja Trumpia.
– Mikko Ketola

– Se saattaa ennakoida sitä, että kun ennen pitkää asiaa on selvitettävä, sieltä löytyy samalla lailla ikäviä asioita kuin muissakin maissa, Ketola toteaa.

Yhdysvalloissakin kirkon jäsenkäyrät ovat moniin länsimaihin verrattuna laskeneet maltillisesti, sillä monet latinotaustaiset uudet siirtolaiset ovat usein katolilaisia. Samaan aikaan juuri Yhdysvalloissa erityisesti eräiden piispojen keskuudessa virisi voimakas Franciscuksen vastainen kapinaliike.

– Tämä vastakkainasettelu syntyi esimerkiksi paavin myönteisestä suhtautumisesta siirtolaisiin. Aika iso osa amerikkalaiskardinaaleista tukee republikaaneja ja Trumpia, Ketola toteaa.

Viime helmikuussa paavi lähetti Yhdysvaltain piispoille kirjeen, jossa hän piti moraalittomana sitä, että Trump rinnasti maahanmuuttajien paperittomuuden rikollisuuteen. Paavin mukaan karkotukset vahingoittavat monien naisten ja lasten ihmisarvoa Jumalan kuvana.

– On arvioitu, että seuraava paavinvalinta voisi olla protesti trumpilaisuutta vastaan. Nykyisistä kardinaaleista 80 prosenttia on Franciscuksen nimittämiä, ja on matemaattisesti melko epätodennäköistä, että tämä joukko valitsisi amerikkalaisille konservatiiveille mieluisaa paavia, Ketola arvioi.

– On myös mahdollista, että myös Franciscuksen seuraaja tulee Euroopan ulkopuolelta globaalista etelästä, kuten Filippiineiltä.

Ketolan mukaan konklaavin täytyy sääntöjen mukaan alkaa 15–20 päivän kuluttua paavin kuolemasta.

– Se todennäköisesti merkitsee sitä, että uusi paavi olisi tiedossa vapun jälkeisellä viikolla, jos kaikki menee odotetusti.

Mikko Ketola arvioi, että myös seuraava paavi voi tulla globaalista etelästä. – On arvioitu, että seuraava paavinvalinta voisi olla protesti trumpilaisuutta vastaan, hän sanoo. Kuva: Veikko Somerpuro

Yhteisellä tiellä

Alpo Penttisen mukaan myös osalle amerikkalaispiispoja paavi Franciscus oli liian ”woke” ja liian edistysmielinen.

– Franciscus piti paljon esillä sitä, että kirkkona meidän pitää kulkea eteenpäin Pyhässä Hengessä Jeesuksen sanaa seuraten. Hän ei uskonut, että on olemassa mitään menneisyyden kulta-aikaa, johon tulisi palata. Kulta-aika on vasta tulevaisuudessa taivasten valtakunnassa, Penttinen korostaa.

Juuri tulevaisuudentoivon vuoksi on katolisen perinteen näkökulmasta vaarallista jämähtää paikoilleen ja ajatella, että kristitty olisi jo nyt valmis tai perillä.

– Tämän vuoksi on teologisesti huolestuttavaa, kun poliitikko julistaa, että kultaiset ajat ovat nyt, Penttinen sanoo.

Mielipiteiden kirjo itsessään ei siis ole ongelma vaan se, jos eri mieltä olevat järjestäytyvät armeijoiksi kulttuurisodassa.

Vaikka katolinen kirkko on keskusjohtoinen ja hierarkkinen organisaatio, Penttisen mukaan sen sisällä vallitsee merkittävä ajattelunvapaus, sillä viime kädessä kirkko itse on vaeltava kirkko.

– Katolisen kirkon piirissä monista eri kysymyksistä on lukuisia mielipiteitä, ja asioista keskustellaan avoimesti, hän sanoo.

Mielipiteiden kirjo itsessään ei siis ole ongelma vaan se, jos eri mieltä olevat järjestäytyvät armeijoiksi kulttuurisodassa.

– Tässä saa kirkko olla tarkkana, ettei se asetu minkään yhden ryhmän puolelle. Todellinen Kristuksen kirkko kuuluu kaikille, niin oikeistolaisille kuin vasemmistolaisille. Evankeliumin tähden meidän tulee kulkea yhteisellä tiellä.

Tämä artikkeli ilmestyi alun perin 17.4. Sanan numerossa 7. Paavi Franciscus kuoli 21.4., ja artikkeli on päivitetty tuon tiedon valossa.