Läheisen kuolema pysäytti kanteletaiteilija Ida Elinan: ”Ajattelin, että jätän kanteleensoiton ja lopetan musahommat”

Kristus

Ensimmäiseksi sanakseen Päivi ”Ida Elina” Kujanen on valinnut sanan Kristus. Se merkitsee hänelle elämää ja kivijalkaa, joka pysyy, vaikka kaikki ympäriltä katoaisi.

– Mieheni sisko Reija kuoli helmikuun lopulla. Hän oli meille tosi tärkeä, kolmas aikuinen perheessä ja tärkeä apu lastenhoidossa.

Läheisen poismenon jälkeen Kujanen oli hyvin ahdistunut.

– Ajattelin, että jätän kanteleensoiton ja lopetan musahommat. Nyt jotain ihan muuta.

Hän päätti jo hakea opiskelemaan lääketiedettä ja laati lukusuunnitelman pääsykokeita varten.

Eräänä yönä muun perheen nukkuessa hän risti kätensä ja rukoili. Tuntui raskaalta ajatella elämää pitkälle eteenpäin ilma rakasta Reijaa. Niinpä hän rukoili, että pääsisi seuraavan päivän iltaan ja pyysi, että saisi kulkea päivän ennalta käsin valmistetuissa hyvissä teoissa. Rukouksen jälkeen ahdistus helpotti.

Mikä vielä merkillepantavampaa, elämä myös muuttui.

– Minulla ei ole koskaan ollut niin paljon luovia ideoita kuin nyt, Kujanen kertoo.

Lisäksi hän on rukouksensa jälkeen saanut aivan uudenlaisia kokemuksia.

– En ole ikinä elämässäni rukoillut toisten ihmisten kanssa niin paljon kuin tänä vuonna. En ole aiemmin myöskään puhunut hengellisistä asioista kaikenlaisten ihmisten kanssa niin paljon kuin sen kohtaamisen jälkeen, joka minulla oli Kristuksen kanssa.

Erilaisia kohtaamisia on riittänyt siitä lähtien, kun hän alkoi pyytää johdatusta jokaiselle päivälleen, juttuhetkiä mahtui niin Hamina Tattoon bajamajajonoon kuin kuopiolaiselle huoltoasemalle.

– Olin ystäväni kanssa matkalla Kainuuseen, kun tapasin Kuopion ABC:llä erään vanhan luokkakaverini. Hänellä oli elämässä ollut tosi murheellisia tapahtumia. En ole ikinä itkenyt huoltoasemalla niin paljon enkä myöskään rukoillut. Me olimme siinä ruokajonossa, ja minä sanoin, että rukoillaanko. Mukanani ollut ystävä katsoi pöydästä, että oho, aika syvälle, oho, nyt ne itkee, oho, nyt ne rukoilee!

Päivi ”Ida Elina” Kujanen ymmärsi armon merkityksen Japanissa viettämänsä vaihto-oppilasvuoden aikana.

Usko

Kujanen on pitänyt ohjenuoranaan Sananlaskujen ohjetta, jossa kehotetaan tuomaan hankkeet Herran eteen, jotta ne menestyisivät. Hän haluaa elää uskonsa varassa.

– Jos on hyvä Isä, joka sanoo, että älä pelkää, olen kanssasi joka päivä, hullu olisin, jos en tällaiseen tarttuisi!

Kujanen kokee, että usko on kannatellut häntä elämässä myös ammatillisesti.

– Kun aloitin kanteletaiteen, suurin osa varmaan epäili, että popin tekemisestä kanteleella ei ikinä tulisi mitään. Olen kuitenkin soittanut linnan juhlien jatkoilla ja keikkaillut yli 20 maassa. Kaikki on oikeastaan lähtenyt siitä, että olen pyytänyt Jumalalta viisautta ja uskonut sen, kun Hän kehottaa meitä olemaan rohkeita.

Perhe

Kujasen perheeseen kuuluu aviomies Olavi ja kaksi lasta. Lapset ovat osaltaan vaikuttaneet myös ammattiin ja olleet mukana äidin keikkamatkoilla.

– Lapset ovat tuoneet syvyyttä taiteeseeni. He ovat mieletön lahja, koska siinä kasvaa itse ihmisenä samalla.

Kujasen lapsuudenperheeseen puolestaan kuuluivat äiti, isä sekä isoveli ja kaksi pikkusiskoa. Välit perheenjäseniin ovat yhä läheiset. Lapsia kannustettiin musiikkiharrastusten pariin, ja Päivi aloitti pianonsoiton kahdeksanvuotiaana.

– Olin soittanut kansalaisopistossa vuoden pianoa, ja minusta tuntui, että tuon vuoden soitin samaa kappaletta.

Koulussa oli kerrottu musiikkiopiston pääsykokeista, mutta ne eivät silloin kiinnostaneet. Kävi kuitenkin niin, että pääsykokeisiin matkalla ollut naapurin tyttö pysähtyi kohdalle, kun Päivi oli ojassa leikkimässä isän pestessä autoa pihalla. Tyttö kysyi, että oletko sinäkin lähdössä musiikkiopiston pääsykokeisiin. Hyssyttely-yritys valui hukkaan, sillä isä oli kuullut sanat.

– Isä kuuli ja sanoi, että kyllä mekin lähdemme pääsykokeisiin. Hän nappasi minut ja veljeni mukaan, ja minä pääsin sisään siltä istumalta.

Veli ei opistoon vielä silloin päässyt mutta musikaalisuus tuli myöhemmin esiin.

– Hän on ärsyttävän taitava. Hän on niitä ihmisiä, jotka soittavat kaikkia soittimia hyvin, Kujanen nauraa.

Kantele tuli Kujasen elämään sekin vähän vahingossa. Hänen pikkusiskonsa Hanna oli soittanut kannelta musiikkileikkikoulussa, ja sisarusten setä oli hankkinut suuren kanteleen, jota tarjosi perheen isälle. Tämä kysyi Päiviltä, haluaisiko myös hän soittaa kannelta.

– Ajattelin, että kannel on maailman tylsin soitin, en varmaan soita.

Ida Elina on uudistanut kanteleensoittoa ja sitä, millaisena soittimena kantele nähdään.

Kantele

Lopulta kanteleesta tuli Kujaselle paitsi harrastus myös ammatti. Vaikka soitin tuntui teini-ikäisestä ensikuulemalta tylsältä, hän tarttui siihen, jos ei muusta syystä, niin sisaruskilpailun vuoksi pikkusiskon ilmoitettua, että hän ei sitä soita, jos tuo sitä alkaa soittaa.

Kujanen alkoikin suoraan soittaa niin kutsuttua kotikannelta, jossa on 30 kieltä. Siinä ei kuitenkaan ole koneistoa kuten konserttikanteleessa.

– En ollut tajunnut, että on näinkin isoja kanteleita. Se innosti minut, että se olikin muuta kuin olin kuvitellut, hän kertoo 30-kieliseen viitaten.

Vaikka Kujanen unelmoi jo 15-vuotiaana tulevansa kanteletaiteilijaksi, piano säilyi pääsoittimena 18-vuotiaaksi saakka. Silloin ajatuksena oli, että kanteletaiteilija soittaisi klassista musiikkia, ja Kujanen pyrkikin Sibelius-Akatemiaan solistilinjalle kantele pääinstrumenttinaan. Ovet eivät kuitenkaan auenneet, mikä oli suuri pettymys. Sen sijaan hän pääsi samaan opinahjoon opiskelemaan musiikkikasvatusta.

– Se oli älyttömän hyvä, koska siellä tuli soitettua rytmimusiikkia bändisoittimilla. Siellä tuli ymmärrys, miten kanteleella voisi tehdä samaa juttua.

Kujasen kanteleet ovat soitinrakentaja Pekka Lovikan käsin tekemiä. Konserttikanteleessa on monenlaisia toimintoja, joista suurin osa on vieraita sellaiselle, joka kenties on koulussa soittanut pientä viisikielistä kannelta.

– Olen pyytänyt muutoksia, joita Lovikka on toteuttanut. Kanteleeseeni on esimerkiksi lisätty kaksi bassokieltä. Ylin kieli on jätetty pois, jotta ne mahtuvat. Myös lyöntilevyjä on lisätty ja vipukoneistoa jatkettu.

Kujasen kanteleen kielissä on myös tavallista paksummat kiinnitysnastat, jotta kielet eivät katkeaisi niin helposti.

– Minulla saattaa olla tymäkkä soittotyyli, hän kertoo nauraen.

– Rytminen puoli on aina kiehtonut minua, Päivi Kujanen sanoo.

Musiikki

Kujanen kertoo pitkin vuosia pohtineensa, kuinka kauan vielä tekee musiikkia ammatikseen ja myös sitä, mitä Jumala ajattelee siitä, että hän tekee musiikkia. Onko se elämän heittämistä hukkaan?

Hän oli lukenut paljon psalmeja ja eräässä keskustelussa hänelle valkeni, että psalmit, jotka ovat musiikkia, ovat Raamatussa sangen keskeisellä paikalla.

– Silloin ymmärsin, että Jumala varmaan rakastaa musiikkia. On mahdollista, että jos tekee musiikkia, ei ehkä tuhlaakaan elämäänsä, Kujanen summaa.

Kujanen kertoo kappaleiden syntyvän eri tavoin, jotkut lähtevät keriytymään auki esimerkiksi melodian pätkästä, toisinaan taas tekstistä. Erityistä kaavaa ei ole.

– Vaikka aiemmin ajattelin, että viisikielinen on tylsä, olen soittanut sitä viime aikoina paljon. Sitä soittaessa menee erilaiseen fiilikseen.

Vaikka musiikki on Kujaselle tärkeää, hän kertoo, ettei itse pitkään aikaan kuunnellut musiikkia. Viime aikoina kuitenkin etenkin Billy Joelin tuotanto on tehnyt häneen vaikutuksen.

Vaikka Kujanen unelmoi jo 15-vuotiaana tulevansa kanteletaiteilijaksi, piano säilyi pääsoittimena 18-vuotiaaksi saakka.

Ennaltakäsin valmistetut

Kujasen aamurutiiniin on keväästä 2024 alkaen kuulunut rukous, että päivä menisi ennalta käsin valmistetuissa askeleissa. Rukous pohjautuu Efesolaiskirjeen lukuun 2, jakeeseen 10, joka kuuluu: ”Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

– Minulle ei ole ikinä tapahtunut näin paljon hämmentäviä asioita, sellaisia, joista tulee tunne, että Herra on minun kanssani.

Joka-aamuinen pyyntö on vaikuttanut musiikin tekemiseen tuomalla luottamusta omaan tekemiseen.

Estill

Estill on äänenkäytön kehittämisen menetelmä, joka perustuu äänenkäytön mekanismien analyysiin ja äänenmuodostuksen ohjaamiseen. Sen kehitti 1980-luvulla amerikkalainen laulaja ja äänenkäytön tutkija Jo Estill, joka tutki muun muassa kantri-, rock- ja klassisten laulajien äänenkäyttöä.

– Menetelmä paransi äänenkäyttöäni ja tulkintaani.

Kujanen lauloi lapsena ja nuorena kuoroissa, mikä antoi hyvän pohjan esiintymiselle. Tästä huolimatta hänen laulamiseensa on liittynyt myös häpeää.

Sibelius-Akatemiassa hänen opintoihinsa kuului myös pop-jazz-laulu. Erään kerran, kun hän sulki harjoitushuoneen oven lauluharjoituksen jälkeen, käytävällä tuli vastaan opiskelutoveri, joka kysyi, että sinäkö siellä laulat, kun kuulosti niin hirveälle.

– Ajattelin, että voi ei, en enää ikinä laula julkisesti.

Kujanen treenasi tapauksen jälkeen vain myöhään iltaisin, jotta kukaan ei kuulisi.

– Estilliä on hirveän paljon kiittäminen siitä, miten paljon saan äänestäni irti.

Vaikka Kujanen laulaa nykyään rohkeasti, kauniisti ja kovaa, laulaminen on hänen mukaansa loputon suo, jonka voi aina tehdä paremmin.

– Olen koko elämäni ollut niin sanotusti uskossa. Vanhempani kuuluivat helluntaiseurakuntaan, ja kävimme ahkerasti seurakunnan riennoissa, esimerkiksi kerhoissa ja kuoroissa, Päivi Kujanen sanoo.

Armo

Sinä vuonna, jolloin täytti 23 vuotta, Kujanen matkusti syntymäpäivänään vaihto-oppilaaksi Japaniin. Siellä vietetystä ajasta tuli hänelle hyvin merkityksellinen.

– Olen koko elämäni ollut niin sanotusti uskossa. Vanhempani kuuluivat helluntaiseurakuntaan, ja kävimme ahkerasti seurakunnan riennoissa, esimerkiksi kerhoissa ja kuoroissa.

Hän ei kuitenkaan milloinkaan tavoittanut sitä, miksi Kristuksen täytyi kuolla hänen puolestaan.

– Minusta tuntui, että minä olen niin hyvä.

Kujanen ymmärsi, että moni sellainen, jolla on ollut elämässään syviä vaikeuksia, kokee armon voimakkaasti, mutta hän ei kokenut sitä omalla kohdallaan.

– Menin Japaniinkin sellaisella ajatuksella, että mennäänpä nyt evankelioimaan japanilaiset.

Hän oli vaihto-oppilaana Hokkaidon saarella sijaitsevassa Sapporossa ja alkoi siellä käydä kansainvälisen seurakunnan tilaisuuksissa.

– Hämmästyin sitä, että siellä rukoiltiin erilaisten ongelmien puolesta. Ja tuntui, että he saivat myös rukousvastauksia. Olin toki itsekin rukoillut ja saanut vastauksia, mutta minulla ei ollut suurta luottamusta, että Herra auttaa.

Sapporon kansainvälisessä seurakunnassa kohtaamansa uskonvaraisuus ja anteeksiannon voimakas korostus tekivät Kujaseen syvän vaikutuksen.

Hän sai myös konkreettisia rukousvastauksia, esimerkiksi vuokra-asunnon. Kävi kuitenkin niin, että rahat eivät meinanneet riittää vuokraan. Kielitaidottomana työn löytäminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Niinpä hän pyysi Jumalalta myös rahaa vuokraan.

– En ollut mennessäni tajunnut, että Japanissa on kanteleensoittajia. Ja yhtäkkiä minulla olikin kaksikymmentä oppilasta!

Oppilastulva ratkaisi rahaongelmat kertaheitolla.

– Minulle tapahtui niin monta ihmeellistä asiaa, ja se kaikki johti uudenlaiseen kristinuskoon. Ja armon kokemukseen, siihen, että olen yhtä huono kuin kaikki muutkin, ja minä tarvitsen armoa.

Kujanen kuvailee, että ennen kokemuksiaan Japanissa hän ei ollut oikeasti ymmärtänyt, mistä kristinuskosta on kysymys.

– Kristus on kuollut meidän puolestamme ja sovittanut syntimme, minun tarvitsee vain ottaa se vastaan. Sen ymmärtäminen oli minulle kova juttu.