Kun aivokasvain teki puolisosta eri persoonan, Suvi Larun piti opetella rakastamaan häntä uudelleen: ”Suru tulee olemaan aina mukana”

Meille tapahtui surullisia asioita, joista ajoittain tuntui, ettei niitä voi järjellä selittää, mutta ajattelen, että asiat menevät niin kuin on tarkoitettu, sanoo Suvi Laru.

Hänen suhteensa Jukka Pekka Laruun alkoi vuonna 2002 suurena rakkautena, josta ei helliä tunteita, lämpöä ja läheisyyttä puuttunut. Kymmenen vuotta myöhemmin aviomies sai aivosyövän, jota seurasi avioeron partaalle johtanut kriisi.

Johanna Elomaa on tallentanut Larun perheen dramaattisen tarinan koskettavaan tietokirjaan Lupasin sinulle rakastaa (WSOY).

Jukka Pekan kuolemasta on kulunut kaksi vuotta, eikä 48-vuotiaan lesken odota olevan enää mustissa mieleltäänkään.

Tietty kepeys, esimerkiksi uuden mekon ostaminen auttoi surullisten vuosien keskellä, ja yhteinen huumori, vaikka sitten sysimusta, piti pariskuntaa kasassa.

Kirjan perusteella aavistaa, että poikkeuksellisen positiivisella asenteella varustettu Suvi Laru on ilontäyteinen ilmestys. Sellainen punaiseen mekkoon ja korkokenkiin pukeutunut psykologi ja psykoterapeutti onkin. Oppinut ja viisas nainen luonnehtii itseään ”pinkiksi ja tunteelliseksi höpöttäjäksi”.

Tietty kepeys, esimerkiksi uuden mekon ostaminen auttoi surullisten vuosien keskellä, ja yhteinen huumori, vaikka sitten sysimusta, piti pariskuntaa kasassa.

Vastapainona syvälle suolle piti välillä hakea elämään pinnallisempia asioita. ”Mistään ei tulisi mitään, jos jäisimme murheen aalloille kellumaan. Nauran paljon, koska tiedän, ettei koko ajan voi itkeä”, Laru kertoo kirjassa.

– Olen saanut koettelemusteni kautta työkaluja toteuttaa myös elämäntehtävääni: parisuhteiden tukemista kaikenlaisissa perheissä, Suvi Laru sanoo.

Kun tunteet katosivat

Urheilullisen kolmekymppisen Jukka Pekan sairaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kesällä 2012. Aluksi hyvänlaatuinen aivokasvain muuttuisi pahanlaatuiseksi eikä sen kasvua voisi pysäyttää.

– Tieto oli järkyttävä shokki.

Larujen tarinan hämmentävin kohta liittyy siihen, että Suvi joutui tavallaan hautaamaan aviomiehensä kaksi kertaa. Aivoleikkauksen jälkeen ihminen kuoren sisällä oli eri.

Mies menetti tunnemuistinsa. Hän ei muistanut, mitä oli tuntenut aiemmin Suvia kohtaan tai sitä, millainen heidän yhteiselämänsä oli ollut.

Molempien työyhteisöt tukivat upeasti koko sairauden ajan ja myös Jukka Pekan menehtymisen jälkeen.

Se tuotti seuraavina vuosina pahan aviokriisin, ja he harkitsivat vakavissaan eroa. Jukka Pekka ei ollut enää sama persoona, johon Suvi oli rakastunut. Heidän entisestä elämästään, sen tavoista ja tunteista muistuttaminen tuntui tuskalliselta ja turhauttavalta.

– Jukka ei tehnyt tahallaan asioita eri tavoin tai väärin suhteessa minuun, muttei pystynyt muuhun. Se oli kauheaa.

Sosiaaliset tilanteet, häly ja monet muutkin ärsykkeet kuormittivat. Töiden tekeminen onnistui, sillä yrityskauppa-alalla tarvittava äly ja päättelykyky olivat ennallaan.

Molempien työyhteisöt tukivat upeasti koko sairauden ajan ja myös Jukka Pekan menehtymisen jälkeen.

– Olemme olleet todella kiitollisia työnantajillemme, Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja Laru sanoo liikuttuen.

Avoimuutta ja ammattiapua

Sairauden edetessä kumpikin joutui muuttumaan ja tekemään paljon töitä liiton elvyttämiseksi.

– Me teimme virheitä, kuten kaikissa parisuhteissa tapahtuu. Yritimme kuitenkin löytää yhteyttä ja rakastua uudelleen.

Prosessi oli hidas ja raskas, mutta viimeisten reilun kahden vuoden aika yhteys löytyi. Ongelmia piti työstää yksin, yhdessä ja ammattiauttajien kanssa.

Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin, vaan läheisten voima ja ammattilaisten apu on äärimmäisen tärkeää.
– Suvi Laru

Suvi päätti, ettei ole toisen hoitaja tai terapeutti vaan vaimo. Ammatillisesta osaamisestaan hän hyötyi siten, että osasi hankkia kaiken tarvittavan ammattiavun.

Perhe sai apua perheneuvolasta, työterveydenhuollosta, sairaanhoitopiirin psykososiaalisesta tuesta ja vertaistuesta. Suvi kävi läpi pitkän psykoterapian ja osallistui sopeutumisvalmennuskurssille.

Larut olivat sairaudesta avoimia läheisten, työpaikkojen, harrastusten, päiväkodin ja koulun suuntaan.

– Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin, vaan läheisten voima ja ammattilaisten apu on äärimmäisen tärkeää.

Suvi Laru kertoo, että ennen sairauttaan edesmennyt puoliso Jukka Pekka oli parisuhteessa voimallisesti läsnä, mutta sen jälkeen tunne-elämä oli hyvin rajattua.

Tule puolitiehen vastaan

Kadonneen tunneyhteyden löytäminen sekä ”uuteen” ihmiseen ihastuminen ja kiintyminen oli molemmille hyvin haasteellista.

Parisuhteelle oli luotava uudet säännöt, ja kummankin oli tultava toista puolitiehen vastaan.

– Seisoimme suurin piirtein päällämme ja teimme kaiken mahdollisen yhteyden luomiseen. Aloimme tutustua ja deittailla uudelleen.

Uusi suhde oli erilainen, mutta siinä oli myös paljon hyvää. Suvi päätti tehdä kaikkensa, jotta perhe pysyisi kasassa.

Paripsykoterapian huippuammattilainen ei halua esittää sankarillista vaimoa tai väittää, että eron välttäminen keinolla millä hyvänsä olisi ainoa hyvä tapa toimia.

– Kyseessä oli kuitenkin elämäni rakkaus, vaikka Jukka oli muuttunut totaalisesti. Voisin kuvitella, että moni muukin saattaisi venyä siinä tilanteessa äärimmilleen.

Paripsykoterapian huippuammattilainen ei halua esittää sankarillista vaimoa tai väittää, että eron välttäminen keinolla millä hyvänsä olisi ainoa hyvä tapa toimia.

He saivat löytää toisensa uudelleen, mutta ei se kaikilta onnistu. Monet toimivat aviokriisissä mahdollisimman hyvin, kunnioittaen toista ja sitä rakkautta, joka oli joskus ollut, mutta katkennut yhteys ei palaudu ja liitto päättyy.

– Kävin itsekin sen surun läpi, että entä jos me joudumme eroamaan. Ajattelin, että silloin se olisi ollut meille tarkoitettu vaihtoehto. Kun sain sisäistettyä tämän, oli paljon helpompaa löytää yhteys.

Kuolema erottaa vain hetkeksi

Pitkin kirjaa pilkahtelee Larun pariskunnan spiritualiteetti, rukoukset ja usko jälleennäkemiseen ”Taivaan Isän kodissa”.

”Siunattua Juhannusjuhlaa kaikille: ’Se, joka uskoo, ei koskaan kuole’”, Suvi Laru päätti miehensä kuolemasta kertovan Facebook-viestin 24.6. 2022.

”Prinsessani – pian me taas kohdataan, sillä kuolemakin vain hetkeksi erottaa”, Jukka Pekka Laru kirjoitti kuolinilmoitukseensa.

Samalla tavoin kuin liikunta, kulttuuri ja musiikki, myös hengellisyys, rukous ja messu ovat olleet osa Suvi Larun henkilökohtaista elämää. Hänellä on ollut risti kaulassa ripille pääsystä lähtien.

Pariskunnan arvot olivat samanlaiset. Jukka oli tosin uskonnonharjoittamisen muodoissaan traditionaalisempi.

– Uskoni Luojaan lähtee siitä, että Hän on ilo. Se on ollut ajatukseni siitä lähtien kun löysin hengellisyyden.

Larujen suhteen ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Jukka Pekka ei tuonut uskoaan paljon esiin, mutta sairauden aikana se korostui.

– Hän kutsui minua aina pilke silmäkulmassa wannabe-uskovaiseksi, Suvi hymyilee.

Pariskunnan arvot olivat samanlaiset. Jukka oli tosin uskonnonharjoittamisen muodoissaan traditionaalisempi.

– Minä olen ravannut Tuomasmessussa 1990-luvun alusta asti. Kävimme me siellä joskus yhdessäkin, mutta se oli enemmän minun juttuni.

– Pari kertaa piti nieleskellä kysymystä, mikä tämän elämän tarkoitus on. Väitän, ettei kukaan voi olla vastaavassa tilanteessa miettimättä elämän epäoikeudenmukaisuutta, Suvi Laru pohtii.

Kaikkea ei voi ymmärtää

Larujen tarina oli tarkoitettu menemään toisin kuin he toivoivat. Suvi ei ollut suunnitellut tapaavansa vuonna 2002 kajaanilaisessa yökerhossa hihattomassa paidassa olevaa kaksikymppistä miestä, joka tulee kristitystä perheestä. Tai että elämän rakkaus sairastuu ja kuolee nuorena.

– Sairauden aikana me molemmat kuitenkin koimme ja meille tehtiin monta kertaa näkyväksi, että on olemassa toinen todellisuus, Suvi Laru sanoo.

Joutuiko usko myös kriisiin?

Oli hyväksyttävä, että nyt on tällainen tilanne, ja minun oli miettivä, miten elämästäni ilman Jukkaa tulisi mahdollisimman paljon onnea tuottava itselle ja läheisille.
– Suvi Laru

– Pari kertaa piti nieleskellä kysymystä, mikä tämän elämän tarkoitus on. Väitän, ettei kukaan voi olla vastaavassa tilanteessa miettimättä elämän epäoikeudenmukaisuutta.

Laru pääsi tästä pohdinnasta eteenpäin hyväksymällä, ettei kaikkea voi ymmärtää. Parasta vain keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa.

– Oli hyväksyttävä, että nyt on tällainen tilanne, ja minun oli miettivä, miten elämästäni ilman Jukkaa tulisi mahdollisimman paljon onnea tuottava itselle ja läheisille.

– En ole mikään meedio tai näkijä, mutta suvussani on nähty unia tulevista elämänmuutoksista. Jo ennen sairastumista ja pitkin Jukan sairautta sain unissa etukäteen vahvoja tunnekokemuksia siitä, mitä tulee tapahtumaan, Suvi Laru kertoo.

Epätäydellisen elon onni

Suvi Laru ei olisi hurjimmissa kuvitelmissaankaan voinut ajatella, mitä kaikkea joutuisi käymään rakkaudessaan läpi.

– Koimme massiivista surua ja tuskaa ja ristiriitaisia tunteita, jotka tulivat päälle kuin höyryveturi.

Siitä huolimatta hän näyttää olevan täynnä pulppuavaa elämänvoimaa, ja on olosuhteisiin nähden loistavasti tolpillaan.

Hän kommentoi ammentavansa uskalluksen uuteen vaiheeseen asettumiseen elämän kaikkien sävyjen, tunteiden ja ristiriitojen avoimesta kohtaamista.

Itsemyötätuntoa lisää sen tiedostaminen, etteivät asiat ole koskaan täydellisesti. Silti elämä voi olla onnellista.
– Suvi Laru

– Suru tulee olemaan aina mukana, mutta elämässä on paljon myös iloa, huumoria ja onnea. Pystyn miettimään jo myös kaikenlaisia älyttömiä hupsutuksia: Haenko kohta alennusmyynnistä mustat vai kultaiset sandaalit?

Laru tuntee nyt paremmin oman rajallisuutensa, heikkoutensa ja inhimillisyytensä. Hän löysi myös omat voimansa.

– Itsemyötätuntoa lisää sen tiedostaminen, etteivät asiat ole koskaan täydellisesti. Silti elämä voi olla onnellista.

On mentävä eteenpäin

Elämän on mentävä eteenpäin. Jukka oli ehdottomasti sitä mieltä, että Suvin tulisi löytää uusi rakkaus, ja näin tapahtui.

– Olen onnellinen uudesta suhteesta ja kiitollinen siitä, että minulle on suotu tämä rakkauden lahja. Me olemme vakavissamme yhdessä.

Rakastamaan uskaltautuminen ei ole helppoa sen jälkeen, kun on kerran menettänyt rakkautensa kuolemalle.

Moni leski pelkää kovasti tutustumista uuteen ihmiseen. Suvi Laru on kuitenkin parisuhdeihminen, jolla on kova kumppanuuden ja läheisyyden kaipuu.

– Koen, että minut on luotu jakamaan elämäni toisen kanssa eikä olemaan yksin.

Pitkä valmistautuminen puolison kuolemaan teki tulevaisuuteen orientoitumisen leskelle helpommaksi. Kun aviomiehen kivut olivat loppuvaiheissa valtavat, puolisot rukoilivat, että Luoja olisi armollinen ja päästäisi tämän pois.

– Jos Jukka Pekka olisi kuollut kymmenen vuotta aiemmin, poikamme ollessa ihan pieni, selviytyminen suuresta tragediasta olisi ollut jälkeen jääneille täysin toisenlaista.

– Lapset eivät saisi joutua vanhempiensa pikkuhoivaajiksi, terapeuteiksi ja taakankantajiksi, Suvi Laru muistuttaa.

”Nautittiinhan me matkasta”

Ennen Jukka Pekan äkillistä sairastumista pariskunnan suhde oli ollut hyvin symbioottinen ja vähän turhankin tiivis, ja siitä irtautuminen oli vaimolle hyvin vaikeaa.

”Menetys tapahtui niin veitsellä leikaten, graavisti ja väkivaltaisesti.” Kaikki jäi kesken.

Toisella kerralla, ennen kuolemaa, oli helpompi päästää irti, sillä he olivat puhuneet paljon ja sopeutuneet tulevaan.

Me iloitsimme Jukka Pekan elämästä, joka oli täyteläinen ja täysi. Hän sai kokea paljon ja me saimme kokea paljon yhdessä.
– Suvi Laru

Hautajaisista, jotka vainaja oli itse suunnitellut, rakennettiin iloinen juhla tämän toivomassa hengessä: ”Älkää jääkö suremaan loppua, sillä nautittiinhan me matkasta!”

– Me iloitsimme Jukka Pekan elämästä, joka oli täyteläinen ja täysi. Hän sai kokea paljon ja me saimme kokea paljon yhdessä.

Oli luvattu rakastaa, ja se lupaus piti.

– Olen onnekas, että sain kokea rakkauden syntymästä kuolemaan kahdesti.

Onnellisen suhteen salaisuudet

Mitkä ovat onnellisen avioliiton salaisuudet? Halu kuunnella ja kuulla toista. Halu jakaa elämää, olla tunneyhteydessä ja olla kiinnostunut toisesta. Halu koskea ja joskus olla koskematta. Halu ylläpitää yhteistä huumoria, Suvi Laru neuvoo.

Kun suhteessa on haasteita, niitä on uskallettava käsitellä. On opeteltava riitelemään, sopimaan ja taas rakastamaan. Haasteet ja kriisit tekevät näkyväksi sen, että jonkin asian täytyy muuttua.

– Me muutumme joka päivä, ikäännymme ja eteen tulee erilaisia elämäntilanteita. Ei saa jumittua ajatukseen, että me olemme tällaisia aina. On uskallettava rakentaa jotain uutta vanhan päälle.

On ymmärrettävä, että elämä on välillä tylsää ja tavanomaista, ja ettei parisuhde ole helppo leikki.

– Parisuhdeterapeuttina sanon, ettei mikään ole niin vaikeaa kuin parisuhde. On tutustuttava ensin omaan maailmaansa ja sitten toisen maailmaan, ja se on aikamoinen kulttuurien sekamelska.

Jos puolison ja rakkauden löytää, yhteyttä on vaalittava, arvostettava ja kunnioitettava kiitollisena.

Länsimaiset ihmiset ovat parisuhteessa aina vapaaehtoisesti, psykologi painottaa. Puolison pitää haluta aidosti jakaa elämänsä toisen kanssa – muuten suhde ei ole enää oikein toista eikä itseä kohtaan.

– Jos koemme olevamme pakotettuja suhteeseen, väännämme eteenpäin hampaat irvessä.

On helppo arvostella toisten valintoja kaukaa, mutta kukaan ei voi oikeasti tietää, mitä muiden suhteissa tapahtuu ja miltä niissä elävistä ihmisistä todella tuntuu, Laru huomauttaa.

Moni ajattelee, että yhteiselämää on pakko jatkaa lasten takia silloinkin, kun vanhempien suhde on hyvin hankala ja riitaisa. Se tilanne voi kuitenkin olla traumatisoiva lapsille.

Lapsilla on monesti mahdoton taakka harteillaan: Minunko takiani vanhemmat sinnittelevät väkisin yhdessä?

– Lapset eivät saisi joutua vanhempiensa pikkuhoivaajiksi, terapeuteiksi ja taakankantajiksi.