Kirkas valo

Keskikesän juhla, juhannus. Kuvittele, että olet kaupungilla, auringon lämpö hohkaa asvaltista kadulla, joka normaalina lauantaina kuhisisi elämää. Nyt sinä heittelet kauppakadulla frisbeetä ystäväsi kanssa. Nautit lämmöstä ja erikoisesta tilanteesta, tyhjästä kaupungista.

Tietenkin juhannuksena saattaa olla myös toisenlainen ilma, ja moni muistaa varmasti sellaisiakin juhannuksia, kun on istuttu saunan jälkeen mökin terassilla ja palellen katseltu järven pintaan paiskautuvaa sadetta.

Ja saattaa juhannuksena olla toisenlainen tunnelmakin. Kaikkien muistot eivät ole auvoisia, vaikka kyseessä on valon juhla. Valolla onkin kahtalainen rooli.

Lisääntyvä valo hellii meitä pohjoisen ihmisiä joka kesä, mutta se on myös armoton: joidenkin se ei anna nukkua, ja se saattaa paahtaa niin julmasti, että ihminen, joka ei ole hankkinut ilmalämpöpumppua, kiroaa tätä päätöstään tai köyhyyttään kieriskellessään yö toisensa jälkeen hikisissä lakanoissa.

Valo myös tuo esiin sen, mikä aiemmin oli pimeässä. Tämä pätee niin näkyvään kuin meille näkymättömään maailmaan. Näkyvässä maailmassa tulevat esiin monenlaiset huonosti olevat asiat, esimerkiksi repsottavat roskakatokset ja hoitamatta jääneet kauppakeskukset, joiden liepeillä myös yhteiskunnallinen osattomuus tulee usein näkyväksi.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo.”

Valokeilaan joutuminen saattaa tuntua epämukavalta. Siellä kaikki omat viat tuntuvat huutavan yhteen ääneen: ”katsokaa minua viallista ja vääränlaista!”

Kirkas valo näyttää meidän vajavaisuutemme. Se näyttää meidän syntimme, nekin, joita emme ajatelleet kenenkään koskaan näkevän.

Se on ahdistava ajatus.

Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen sanat jatkuvat: ”Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”

Se on helpottava ajatus.

Vaikka meidät läpivalaistaan ja kaikki vajavaisuutemme tulee näkyviin, me emme kulje pimeässä, vaan me saamme elämäämme valon, joka lopulta pesee meidät puhtaaksi.

Me emme kulje pimeässä, vaan me saamme elämäämme valon, joka lopulta pesee meidät puhtaaksi.

 

Nämä Jeesuksen sanat koskevat niin sitä, jolla oli varaa ostaa ilmalämpöpumppu, kuin sitä, joka ei saanut unta, koska hänellä ei ollut varaa ostaa viilennystä itselleen. Ne koskevat niitä, jotka repivät roskakatoksista laudat ja niitä, jotka joutuivat pois raiteiltaan ja ainoa ilo on kuluttaa repaleista elämäänsä repaleisessa kauppakeskuksessa.

Vietitpä Johannes Kastajan juhlaa kaupungissa tai mökillä, yksin tai yhdessä, toivottavasti sinulla on hyvä ja turvallinen keskikesän juhla, jossa on läsnä lämmin, anteeksiantamuksen valo.