Kesäteatteri | Salaisen puutarhan hoitava taika

Suomenlinnan muurien kätköihin piilotettu salainen puutarha ravistelee kuolleet oksat harteiltaan ja puhkeaa kukkaan. Uusi kevät koittaa myös näytelmän henkilöille, jotka ovat kasvattaneet yhtä paksun muurin sydämiensä ympärille.

Ryhmäteatterin kesänäytelmän Suomenlinnan kesäteatteriin on Frances Hodgson Burnettin (1849–1924) klassikkonuortenromaanin pohjalta dramatisoinut Anna Krogerus ja ohjannut Anne Rautiainen.

Uusi kevät koittaa myös näytelmän henkilöille, jotka ovat kasvattaneet yhtä paksun muurin sydämiensä ympärille.

Orvoksi jäänyt Meeri (Anna-Sofia Tuominen) on lähetetty synkkämielisen setänsä, herra Sysiluodon (Robin Svartström), kartanoon Kuusperälle. Burnettin kertomuksessa siirtomaaperheessä Intiassa kasvaneen Maryn menestyvät vanhemmat ovat hylänneet tyttärensä palvelijoiden huomaan. Kun vanhemmat kuolevat koleraan, Mary matkustaa sedälleen Englannin nummille. Krogeruksen versiossa Meerin vanhempien kohtalo jää arvoitukseksi, mutta vihjeet kertovat, että tyttö on tottunut palvelemiseen, mutta ei lämpöiseen huolenpitoon. Tunnettu myytti kertoo suloisesta ja epäitsekkäästi käyttäytyvästä orpolapsesta, mutta Mary/Meeri on hapan ja haluton ärripurri, joka ei voi sietää montaakaan asiaa. Perienglantilaisen nummen tilalla on mäntymetsä, jossa on helppo hengitellä.

Meeri ei voi kuitenkaan olla kiinnostumatta Kuusperän mysteereistä: lukitusta puutarhasta ja piilotetusta portista sekä kivisen kartanon käytävillä öisin kuuluvasta lapsen nyyhkytyksestä.

Kolkon kartanon asukit käpertyvät kukin omiin oloihinsa. Jokainen on lukossa omalla tavallaan. Meeri on lukittautunut jatkuvaan puolustukseen piikit pystyssä kuin siilillä. Herra Sysiluoto jumittaa surussa ja ikävässä vaimonsa menehdyttyä, kartanon kätköissä itkevä salaperäinen poika pelkää sairautta ja kuolemaa.

Jokainen on lukossa omalla tavallaan.

 

Taika, jolla lukot avataan, syntyy ystävyydestä, luonnon hoitavasta vaikutuksesta sekä luovuudesta ja seikkailunhalusta. Tärkeä roolinsa on myös viestintuojalla, pirteällä punarinnalla. Merkittävä eläinkohtaaminen virittää ensimmäisen varovaisen hymyn Meerin huulille.

Kaiken keskipisteenä ovat lapset ja lapsen tarpeet: leikki, itku, uteliaisuus, oikeus rakkauteen ja huolenpitoon. Lapset ovat myös tarinan toimijoita ja muuttavat tapahtumien kulun.

Kaiken keskipisteenä ovat lapset ja lapsen tarpeet.

Koko toteutusta leimaavat lempeys, myötätunto ja ymmärtäväisyys, jotka tiivistyvät lapsirakkaan kotiapulaisen Martan (Minna Suuronen) hahmossa.

Arttu Takalon musiikki ja laulunumerot ovat kauniita ja siivittävät katsojan oikeaan tunnelmaan muun muassa hurmaavissa leikkikohtauksissa.