”Kerrotaan, että hänen puhuessaan iho oli ihan nahkea ja kylmä” – tällainen oli Suomen kuuluisin horrossaarnaaja Helena Konttinen

Suomessa on säilynyt jo 1700-luvulta lähtien tietoja vaaralliseksi kutsutusta saarnaamistaudista, joka sai naisia ja jopa lapsia valtaansa. Horrossaarnaamisessa ihminen yhtäkkiä vaipui unenomaiseen tilaan ja alkoi saarnata vailla selvää tietoisuutta sanomisistaan. Ilmiöitä esiintyi erityisesti alemmissa yhteiskuntaluokissa, jonka jäsenillä ei ollut muuten juuri mahdollisuuksia saada ajatuksiaan julkisuuteen.

Horrossaarnaaminen oli melko yleisesti tunnettua, sillä kasvava sanomalehdistö kirjoitti aiheesta.

– Toimittajat tosin pyrkivät rationalisoimaan ilmiötä ja puhuivat pikemminkin tarttuvasta hulluudesta. Yhdistävänä tekijänä horrossaarnaajissa oli profetia, jonka saarnaajat kokivat omaksi asiakseen. Profetoiminen on ollut tuttua koko kristinuskon historian. Se nähdään Jumalan antamana armolahjana ja hyväksyttävänä keinona puhua yhteisölle, professori Päivi Salmesvuori Åbo Akademista kertoo.

Kansan keskuudessa viinanpoltto ja juopottelu olivat yleistyneet, mikä johti huoleen sen sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Suurimmaksi osaksi horrossaarnaajat olivat naisia. Sukupuolensa takia heillä ei ollut muuten mahdollisuutta julkisella areenalla kommentoida teologisia asioita.

– Ajatuksena on, että profetiaa ei voida rajoittaa, sillä henki puhuu siellä, missä haluaa. Tosin yhteisön pitää myös tunnistaa ja tulkita, mikä on oikea Jumalan henki ja mikä Saatanasta.

Usein kyse oli parannuksen tekemiseen kehottavista teemoista. Kansan keskuudessa viinanpoltto ja juopottelu olivat yleistyneet, mikä johti huoleen sen sosiaalisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Horrossaarnaajien mukaan maailmassa oli käynnissä jatkuva henkien taistelu, vaikka tavalliset ihmiset eivät olisi sitä tajunneetkaan.

Köyhistä oloista lähtöisin ollut Helena Konttinen (1871–1916) oli tunnettu horrossaarnaaja, joka saarnasi parannusta. Poikkeavasta toiminnastaan huolimatta hän oli kirkon uskollinen jäsen. Kuva: John Englund / Satakunnan Museon kokoelmat.

Kuin lukisi taivaallista tekstiä

Horrossaarnaajia esiintyi erityisesti 1800-luvulla. Karoliina Utriainen oli yksi tunnetuimmista ja hänen saarnaajan uransa kesti peräti viitisenkymmentä vuotta. Köyhissä oloissa kasvanut Utriainen oli kokenut jo nuorena tyttönä ensimmäiset uskonnolliset näyt. Aikalaiskertomusten mukaan hän vaipui saarnatessaan tilaan, jossa hän ikään kuin näytti lukevan taivaallista tekstiä.

Myös Kuhmon nälkämailta kotoisin ollut Saara Malinen alkoi tiettävästi ensimmäisen kerran saarnata noin 13-vuotiaana, jolloin hän meni yllättäen horroksiin ja alkoi saarnata kuulijoilleen parannusta

Horrossaarnaajat herättivät ihmisissä suurta kiinnostusta. Salmesvuoren mukaan esimerkiksi Utriainen oli hieman väritön saarnaaja, mutta tapahtuma oli kiehtova.

– Hän saarnasi makuullaan, ja se oli eräänlainen performanssi, mikä vetosi ihmisiin ja herätti uteliaisuutta, koska se poikkesi niin paljon totutusta sunnuntaisaarnaajasta. Osaksi tähän vaikuttaa se, että ilmiöön liittyi asioita, joita ei kaikilta osin pystytä selittämään järjellä.

Konttinen selitti itse, että horroksissa hänen sielunsa siirtyi toiseen tilaan, jossa oli läsnä taivaallisia olentoja.
– Päivi Salmesvuori

Horrossaarnaajista kuuluisin on eittämättä Helena Konttinen (1871–1916), joka oli myös köyhästä perheestä ja syntynyt juuri suurten nälkävuosien jälkeen. Avioliitto ei tuonut helpotusta taloudelliseen tilanteeseen, sillä aviomies oli yhtä lailla köyhä. Erinäisiä vastoinkäymisiä kokenut perhe joutui muuttamaan useasti Itä-Suomessa.

Julkisen uransa alussa Konttisella oli tullut voimakas tunne, että seudulle saapuneella uskonnollisella julistajalla oli väärä tapa opettaa Raamatusta ja hänelle tuli tarve oikaista miestä. Aluksi julistustoiminta oli muutamien kuulijoiden kokoontumisia, mutta lopulta ne kasvoivat jopa satojen ihmisten tilaisuuksiksi.

– Konttisen saarnatessa horrostila näytti ei-tahdonalaiselta olomuodolta. Hän itse kuvasi, että horroksessa häneltä otettiin ymmärrys pois. Kerrotaan, että hänen puhuessaan iho oli ihan nahkea ja kylmä, mutta ääni oli kuitenkin kova ja puhe selkeää. Konttinen selitti itse, että horroksissa hänen sielunsa siirtyi toiseen tilaan, jossa oli läsnä taivaallisia olentoja, Salmesvuori kertoo.

Professori Päivi Salmesvuorta kiehtoo se, miten historian aikana on ilmaantunut naisia, jotka ovat kyenneet ottamaan mielipidevaikuttajan roolin uskonasioissa. Väylänä siihen on ollut unissasaarnaaminen ja näkyjen näkeminen. Kuva: Jani Laukkanen.

Kirjoitustaidoton havainnoija

Päivi Salmesvuori on tutkimuksissaan kiinnostunut erityisesti Helena Konttisesta.

– Hän on tavattoman kiinnostava persoona. On jännä ajatella, että Konttisella ei ollut mitään koulutusta rippikoulun lisäksi, sillä hän oli 8-vuotiaasta asti ollut palvelijana. Hän oli kirjoitustaidoton, mutta kuitenkin erittäin hyvä lukemaan sekä taitava virsien ja hengellisten laulujen laulaja. Hän kykeni havainnoimaan ihmisiä terävästi. Horrossaarnaaja itse totesi, ettei hän ollut ehtinyt oppia kirjoittamaan, koska hänen oli pitänyt tehdä töitä pienestä pitäen. Erityistä oli myös se, että Konttinen selvästi todella osasi loogisesti yhdistellä asioita, se vaatii älykkyyttä, Salmesvuori painottaa.

Vanhan testamentin mukaan profeetan osana on tuntea vastustusta tehtäväänsä kohtaan, koska se on epäkiitollinen rooli. Konttinen kuvasi, miten järki yritti sanoa, että sinusta ei ole siihen, mutta hän koki aitoa kutsumusta. Löydettyään Raamatusta Danielin kirjan hän vakuuttui tehtävästään ja kävi läpi esimerkiksi paaston. Kaikki tämä vahvisti yksilöä itseään mutta myös ympäröivää yhteisöä, joka vakuuttui siitä, että hän on Jumalan lähettämä.

Kuuntelijat halusivat vastauksia erilaisiin asioihin, kuten mitä tapahtuu esimerkiksi kastamattomille lapsille. Siihen Konttinen pystyi vastaamaan, että heille käy hyvin.
– Päivi Salmesvuori

– Tiede ei pysty selittämään sitä, että Konttinen oikeasti jotenkin kykeni näkemään ihmisten salaisuuksia. Hänellä täytyi olla tarkkaa psykologista silmää. Konttinen herätti myös pelkoa, sillä syntyi tunne, että hän näki ihmisten läpi ikään kuin näiden sisimpään, Salmesvuori kertoo.

Konttinen kuvasi seurustelevansa näkymättömien voimien kanssa. Rohkaistuttuaan julkiseen uraan hän ryhtyi pitämään sen aloituksen kunniaksi vuosipäiviä, jonne kokoontui satoja ihmisiä kuuntelemaan. Ne olivat suuria spektaakkeleja, ja oikeastaan todellista viihdettä. Huippuhetkiä olivat Konttisen omat katumusteot. Tanssi oli hänen mielestään syntiä. Ja esimerkiksi koska hän ei ollut nuhdellut erästä opettajaa, joka opetti tanssia, hän joutui itse esittämään kyseisen tanssin yleisölleen.

Horrossaarnaaja vetosi tunteisiin ja tavallaan edusti kansanuskoa. Konttinen myös antoi terveyteen liittyviä neuvoja ja rukoili sairaiden puolesta. Tilaisuuksissa osa yleisöstä saattoi olla epäileväisiä ja suhtautua jopa vihamielisesti. Konttinen tiesi tämän ja sanoi, että hänellä oli enkeleitä turvanaan. Puheessaan hän maalasi raamatullista kuvaa, jossa on enkeleiden lisäksi paholaisia, ja hän kuvasi myös helvettiä. Antikristus ja viimeinen tuomio olivat yleensäkin esillä myös muiden saarnaajien keskuudessa.

– Yksi teemoista oli kysyä, onko sinun nimesi kirjoitettu elämän kirjaan, eli pelastuuko. Kuuntelijat halusivat vastauksia erilaisiin asioihin, kuten mitä tapahtuu esimerkiksi kastamattomille lapsille. Siihen Konttinen pystyi vastaamaan, että heille käy hyvin. Taivaskaipuu heijastuu läpi saarnaajan uran ja horroksesta vapauduttuaan Konttinen koki, että oli raskasta palata maalliseen elämään.

Diagnoosina hysteria

Seurakunnassa naisten kuului olla vaiti. Transsissa puhuneen naisen vaientaminen oli hankalampaa, jos Jumala kerran kommunikoi hänen kauttaan. Helena Konttisen mielenterveys kyseenalaistettiin. Lapinlahden sairaalan ylilääkäri Christian Sibelius kiinnostui horrossaarnaamisesta ja halusi tutkia Konttista. Sibelius yhdisti ilmiön muodissa olleeseen, nimenomaan naisten kohdalla käytettyyn hysteriadiagnoosiin. Horrossaarnaajan seuraajat tiesivät lääkärin antaman diagnoosin, sillä se oli tuotu esille julkisuudessa, silti he olivat vakuuttuneita Konttisen aitoudesta.

– Saarnoissa hän opetti, että Jumalan huolenpito koski kaikkia ihmisiä, ei vain uskovia. Tähän aikaan oli myös sellaista uskonnollista liikehdintää, joka herätti papistossa epäluuloa. Konttinen taas oli sitoutunut evankelis-luterilaiseen oppiin ja oli kirkon uskollinen jäsen. Varmastikin siitä syystä hän sai myös tärkeän kannattajan kirkon piiristä.

Autenttisuuden tunne syntyy siitä, että Sarlin kirjoitti pikakirjoituksella ja sai siten saarnojen ajatukset tallennettua liki sellaisenaan.

Konttinen oli alkanut vuodesta 1905 alkaen pitää saarnojaan Jaakkimassa, jossa pappina toimi Karl Kristfrid Sarlin. Pappi kiinnostui kuulemastaan ja alkoi kirjoittaa muistiin Konttisen saarnoja ja laati kokoamansa aineiston pohjalta Konttisen elämäkerran.

Teoksesta tuli todella suosittu ja se hankittiin lukuisiin suomalaiskoteihin. Autenttisuuden tunne syntyy siitä, että Sarlin kirjoitti pikakirjoituksella ja sai siten saarnojen ajatukset tallennettua liki sellaisenaan.

Helena Konttisen ja hänen miehensä kotitalo Uukuniemen Mensuvaarassa. Kuva: Museovirasto.

Linkki vallankäyttöön

Päivi Salmesvuori kiinnostui horrossaarnaajista alun perin keskiajalla vaikuttaneiden naisten merkitystä tutkiessaan. Hän ihmetteli, miten Hildegard Bingeniläinen (k. 1179) ja 1300-luvulla vaikuttanut Ruotsin Birgitta kykenivät sen ajan yhteiskunnassa saavuttamaan niin vahvan auktoriteetin aseman.

– Hildegard otti vastaan viestejä suoraan taivaasta ja hän oli mielipidevaikuttaja aikana, jolloin naisen paikka oli tiukasti määritelty. Myös Birgitta sai uskonnollisia näkyjä ja ilmestyksiä jo nuorena. Monet niistä liittyivät päivän politiikkaan ja yhteiskunnan valtasuhteisiin. Huomasin, että samankaltainen ilmiö oli 1800-luvulla, sitä kautta avautuu myös linkki ihmisyyteen ja vallankäytön tuntemukseen.

Unissasaarnaajien jäljillä jatkoi Maria Åkerblom (1898–1981), joka sittemmin leimattiin vääräksi profeetaksi.

Suomi ei suinkaan ollut ainoa paikka, jossa 1800-luvulla tavattiin unissasaarnaajia. Aatteet liikkuivat nopeasti valtamerten yli, ja myös Yhdysvalloissa oli vastaavaa ilmiötä. Horrossaarnaajilla on edelleen vaikutusta ympäri maailmaa, sen sijaan Suomessa se kuuluu menneisyyteen, vaikka sotavuosina se taas nousi esille pienimuotoisesti. Unissasaarnaajien jäljillä jatkoi Maria Åkerblom (1898–1981), joka sittemmin leimattiin vääräksi profeetaksi.

– Åkerblom herätti laajaa huomiota itsenäisyyden ajan varhaisina vuosina. Toiminta muuttui nopeasti epärehelliseksi, ja uskonnolliseksi kultiksi muotoutuessaan jopa rikolliseksi taloudelliseksi hyväksikäytöksi. Lukuisat vankilapaot pitivät Åkerblomin myös otsikoissa.

Naisten asema yhteiskunnassa ja kirkossa on muuttunut. Vaikka horrossaarnaajailmiötä ei enää tunneta Suomessa, kiinnostavat yliluonnolliset asiat edelleen. Tieteellisestä maailmankuvasta ja koulutustason noususta huolimatta esimerkiksi ennustajapalvelut ja meediot nauttivat yhä pienimuotoisesti suosiota. Ihmisiä kiehtoo tuntematon.