KIRJOITTAJA

Ilkka Enkenberg

KUVAT

Wikipedia

Jaa artikkeli

Jeesuksen seuraajien matkassa | 09.11.2023 | 21/2023

Jeesus mursi aikansa miehen mallia: ”Kehotti tulemaan lasten kaltaisiksi”, sanoo teologian tohtori Petri Merenlahti

Onko Raamatusta tai Jeesuksen toiminnasta löydettävissä malli miehenä elämiseen? Entä millainen esimerkki Jeesus on isyyttä ajatellen?

Kuva siitä, mitä mieheltä tai kristityltä mieheltä odotetaan, on aikojen saatossa muuttunut hitaasti mutta melkoisen paljon. Sanat miehen malli herättävät varmasti jokaisessa vähän erilaisia ajatuksia, ristiriitaisiakin.

Jeesuksen aikana miehen malli oli kaukana siitä, mitä nykymiehiltä täällä Pohjolassa odotetaan. Jeesuksen kotiseutu kuului laajaan Rooman valtakuntaan, jonka itäosissa vaikutti Aleksanteri Suuren valloitusten perintönä hellenistinen kulttuuri. Siinä yhdistyivät kreikkalainen sivistys ja paikalliset perinteet. Tämä tausta näkyy myös Uuden testamentin kirjoituksissa.

 

Vapaan miehen tuli olla muihin nähden hallitsevassa asemassa. Hänen tuli kontrolloida paitsi valtansa alla olevia ihmisiä ja elämiä, myös omia tunteitaan.

 

Antiikin ajattelu oli mieskeskeistä: jalosyntyinen mies oli täyden ihmisyyden mitta. Muut nähtiin sitä vajaampina, ikään kuin keskenkasvuisina ihmisinä. Näihin muihin kuuluivat esimerkiksi naiset, lapset ja orjat.

– Antiikin oppineet kuten Aristoteles ja Galenos ajattelivat, että sukupuolet edustavat ihmislajin eri kehitysasteita. Miehiä pidettiin ruumiillisesti ja henkisesti naisia kehittyneempinä, kertoo teologian tohtori Petri Merenlahti.

Miehuuteen liitettyjä ominaisuuksia olivat auktoriteetti, rationaalisuus ja itsemääräämisoikeus. Vapaan miehen tuli olla muihin nähden hallitsevassa asemassa. Hänen tuli kontrolloida paitsi valtansa alla olevia ihmisiä ja elämiä, myös omia tunteitaan.

Kristityt antoivat naisille tilaa

Merenlahti kiinnostui Raamatun sukupuolirooleista toimiessaan Helsingin yliopistolla Uuden testamentin tutkijana. Hän huomasi, etteivät ihannemiehen ja ihannekristityn mallit ole aina käyneet yksiin.

Sukupuolten valtasuhteet ovat muuttuneet historian kuluessa. Yläluokan miehet pitivät vuosisatojen ajan valtaa niin kirkossa kuin maallisenkin vallankäytön piirissä, mutta uudella ajalla yhteiskunnat alkoivat muuttua. Reformaation myötä maallinen ja kirkollinen valta alkoivat erota toisistaan: Ranskan vallankumouksen ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen ihanteet vauhdittivat miesten keskinäistä tasa-arvoa. Nykyaikaistumisen edetessä myös vaatimus sukupuolten tasa-arvosta vahvistui.

Vaikka naisten aseman muutos on ollut pitkä ja hidas prosessi, kehitys on kulkenut eteenpäin, ja esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirka avattiin naisille vuonna 1988. Merenlahti näkee miesvaltaisen kulttuurin murtumisen siemeniä jo Varhaisessa kristinuskossa, joka oli aikanaan radikaali liike.

 

Hallitsemiseen ja alamaisuuteen perustuvassa maailmassa kristittyjen toiminta oli erilaista. Jeesus kehotti tulemaan lasten kaltaisiksi.
– Petri Merenlahti

 

Kristittyjen ja heidän tukijoidensa joukossa oli vaikutusvaltaisia naisia. Jeesuksen seurueeseen kuului Luukkaan evankeliumin mukaan paikallishallitsija Herodeksen hovissa työskennelleen virkamiehen vaimo Johanna. Filippissä purppurakauppias Lyydia kääntyi perheineen kristityksi ja otti apostoli Paavalin ja Timoteuksen kotinsa suojiin. Jeesuksen seuraajien joukossa vaikuttaakin olleen tilaa muillekin kuin perinteiselle mieskeskeiselle ihmiskuvalle ja sen mukaisille valtarakenteille. Kristityn ihmisen malli oli toisenlainen. Kuninkaiden ja sotapäälliköiden sijaan Jeesus puhui lapsista esikuvina.

– Hallitsemiseen ja alamaisuuteen perustuvassa maailmassa kristittyjen toiminta oli erilaista. Jeesus kehotti tulemaan lasten kaltaisiksi. Sitä, joka haluaa olla suurin, hän kehotti tulemaan muiden palvelijaksi. Jeesuksen opetuksessa palveleminen on vallan käytön pohja.

Kun opetuslapset Matteuksen evankeliumissa kysyvät Jeesukselta, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, hän vastaa:

”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”

Sanoma siitä, että vapaan täysikasvuisen miehen tulisi olla lapsen kaltainen ja alistua vapaaehtoisesti toisten palvelijaksi, oli ajanlaskun alun aikaan suorastaan vallankumouksellinen.

Harold Coppingin työssä Jeesus keskustelee kaivon äärellä samarialaisen naisen kanssa.

 

Äärimmäinen uhraus

Kun mietitään, millaisen miehen mallin Jeesuksessa voi nähdä, Merenlahti muistuttaa Albert Schweitzerin toteamuksesta, että ihmisillä on taipumus siirtää omat ihanteensa Jeesukseen.

– Aina kun katsomme Jeesusta, jokainen sukupolvi näkee hänessä ennen kaikkea omat ihanteensa, olipa kyse sitten sosiaalipolitiikasta, eksistentialistisesta filosofiasta tai jostakin muusta. Hänessä nähdään se, mitä kukin aikakausi pitää hyvänä ja tavoittelemisen arvoisena.

Niinpä kukin sukupolvi on voinut nähdä Jeesuksessa erilaisen esimerkin siitä, miten elää miehenä. Myös perinteistä auktoriteettihahmoa kaipaavat ovat löytäneet sellaisen Jeesuksesta.

– Evankeliumeissa Jeesus esiintyy hyvin arvovaltaisesti. Hän käskyttää pahoja henkiä ja sanoo väittelyssä vastustajiensa kanssa aina viimeisen sanan. Sitten Jumala herättää hänet kuolleista ja asettaa hänet koko maailmankaikkeuden hallitsijaksi, jota kaikkien pitää kumartaa. Jos ajatellaan hegemonista, patriarkaalista maskuliinisuuden mallia, Jeesus on kaikkein korkein kuviteltavissa oleva auktoriteetti.

Valta tai sen havittelu ei kuitenkaan ollut syy hänen toimintaansa.

 

Antautuminen passiiviseksi kärsijäksi toisten käsiin oli äärimmäinen häpeä miehelle. Ristiinnaulitseminen oli tarkoitettu nimenomaan häpeärangaistukseksi.
– Petri Merenlahti

 

– Toisaalta Jeesus asettaa lapset esikuvaksi ja palvelee toisia. Hän myös joutuu kokemaan paljon sellaista, jota mies ei tuolloin voinut kokea vaarantamatta maskuliinisuuttaan. Ja sitten on vielä ristin tie, Merenlahti viitoittaa.

Antiikin kulttuurissa miehen tuli säilyttää koskemattomuutensa, jollei hän halunnut joutua häpäistyksi koko yhteisön silmien edessä.

– Antautuminen passiiviseksi kärsijäksi toisten käsiin oli äärimmäinen häpeä miehelle. Ristiinnaulitseminen oli tarkoitettu nimenomaan häpeärangaistukseksi. Esimerkiksi kuuluisa puhuja Cicero sanoi, että kammottavin asia, jonka hän voi kuvitella, olisi vapaan roomalaisen miehen ristiinnaulitseminen.

Lopulta Jeesus surmattiin ristillä. Jumala antautui ihmisten käsiin tavalla, joka oli ihmisille kauhistus.

– Se, jolle on annettu kaikki valta, riisuu sen kaiken pois ja antaa elämänsä ihmisten ja lopulta Jumalan käsiin.

Petri Merenlahti on teologian tohtori ja Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja.

 

Mallia isille

Myös isän mallia voi pohtia Jeesuksen kautta. Jeesus puhuu Jumalasta isänä.

– Hän myös käyttää opetuksessaan vertauskuvana vanhemman ja lapsen suhdetta. Siinä on keskeistä huolenpito. Vanhemmuus todistaa ihmisessä piilevästä hyvyydestä: vaikka ihmiset olisivat toisilleen pahoja, lapsistaan he yleensä haluavat pitää huolta. Eikö hyvä Jumala olisi vähintään samanlainen?

Vahva kohtaus on myös Markuksen evankeliumin kohta, jossa lapsia yritetään kieltää menemästä Jeesuksen luo, mutta Jeesus ottaa heidät syliinsä.

Merenlahti kertoo, että hänen oma miesihanteensa kytkeytyy siihen kuvaan, joka hänellä on ollut Jeesuksesta jo lapsesta lähtien.

 

Jeesus lähestyy ihmisiä ennakkoluulottomasti ja näkee jokaisessa ainesta hyvään. Sanoma on: Sinä kelpaat, ja sinusta voi vielä tulla vaikka mitä!
– Petri Merenlahti

 

– Siinä on hyvyyttä ja lempeyttä. Se on hyväksyvä suhde, jossa minulla on vapaus olla oma itseni. Sellainen toivoisin olevani vanhempana ja muissakin ihmissuhteissa.

Evankeliumista välittyy ajatus, että jokainen meistä kelpaa. Jeesus kiinnitti usein huomionsa sellaisiin ihmisiin, joita muut välttelivät tai joita kohtaan he kantoivat kaunaa, esimerkiksi veronkerääjä Sakkeukseen.

– Jeesus lähestyy ihmisiä ennakkoluulottomasti ja näkee jokaisessa ainesta hyvään. Sanoma on: Sinä kelpaat, ja sinusta voi vielä tulla vaikka mitä!

Tärkeä muistutus on myös se, että jokainen meistä on luotu Jumalan lapseksi.

Carl Heinrich Blochin 1800-luvulla maalama taulu kuvaa kertomusta, jossa Jeesus kehottaa päästämään lapset luokseen.

 

Raamattupiireissä korostui yhteisöllisyys

Joitakin vuosia sitten Petri Merenlahti tutki miesten raamattupiireissä välittyvää mieskuvaa ja osallistui kuuden pääkaupunkiseudulla kokoontuneen piirin toimintaan puolen vuoden ajan. Hän etsi kristityn roolin ja miehen roolin liitoskohtaa. Kokemus oli silmiä avaava.

– En ole missään opintojeni aikana oppinut niin paljon, Merenlahti naurahtaa.

Ryhmät olivat yhteiskristillisiä, ja niiden toimintaan osallistui monenlaisista taustoista tulevia miehiä.

– Piireistä välittyi vahvasti se, että kaikki ovat veljiä ja samalla viivalla.

Kristityn miehen malli näyttäytyi raamattupiirien kautta omavoimaisuudesta irrottautumisena.

– En pärjää suorittamalla, tarvitsen pelastusta, Jumalaa ja joskus toistenkin apua. Jos kuljen sellaisen miesihanteen perässä, että pärjään aina yksin, olen väärällä tiellä.

 

Monille sukupolville on ollut tyypillistä hakea roolimalleja, ja varsinkin tietyssä iässä on kenties helpompaa hakea ihmisenä toimimisen maalia samaa sukupuolta edustavasta ihmisestä, kenties omasta vanhemmasta.

 

Ryhmissä kuunneltiin tarkimmin sellaisia, jotka olivat lukeneet Raamattua ja joilla oli elämänkokemusta. Kilpailullisuuteen suhtauduttiin kielteisesti, koska Jumalan edessä kukaan ei ole toista parempi. Sen sijaan korostettiin kohtuullisuutta, arkijärkeä ja käytännöllisyyttä. Hyväsydämisyyden ihanne liitettiin armollisuuteen.

– Raamattupiireistä nousi miesihanne, että jos on sydän paikallaan, on arkijärkeä ja osaa ajatella vähän nenäänsä pidemmälle, niin pärjää kyllä. Jeesuksen seuraamiseen ei tarvita koulusivistystä.

Raamattupiiriläiset eivät antaneet erilaisten maallisten tai hengellisten lähtökohtiensa häiritä toveruuttaan. Jos tuomitsevuutta esiintyi, sitä pyrittiin kitkemään. Tämä liittyi kohtuullisuuden ja hyväsydämisyyden ihanteisiin. Liiallinen oikeaoppinen tai moraalinen tiukkuus olivat pannassa. Tärkeintä oli olla Kristuksen oma. Sitä ei kukaan ollut omaa erinomaisuuttaan vaan Jumalan armosta.

– Vaikka kristinuskoon liittyy paljon oppeja ja moraalisia ihanteita, sen keskukseksi miellettiin sanoma jumalayhteydestä, jota jokainen meistä tarvitsee.

Kaikki Jumalan kuvia

Jumala kuvataan usein miehenä, mutta luomiskertomuksen mukaan Jumala loi sekä miehen että naisen omaksi kuvakseen.

– Jeesus opetti, että ylösnousemuksen jälkeen ollaan kaikki niin kuin taivaan enkelit. Paavalin mukaan Kristuksessa ei ole miestä eikä naista. Kun puhutaan Jumalasta, puhutaan jostain, joka on kokonaan toisenlaista ja myös sukupuolen käsitteen ulkopuolella, Merenlahti sanoo.

Monille sukupolville on ollut tyypillistä hakea roolimalleja, ja varsinkin tietyssä iässä on kenties helpompaa hakea ihmisenä toimimisen maalia samaa sukupuolta edustavasta ihmisestä, kenties omasta vanhemmasta.

 

Jeesuksen kohtaamisia leimasi ennakkoluuloton katse ihmisiä kohtaan.
– Petri Merenlahti

 

Lopulta kyse on kuitenkin laajemmasta katsannosta, siitä, millaisen esikuvan Raamatusta ja Jeesuksen toiminnasta löytää ihmisenä ihmisten joukossa elämiseen.

– Jeesuksen kohtaamisia leimasi ennakkoluuloton katse ihmisiä kohtaan. Se katse näkee ihmisessä piilevätkin mahdollisuudet. Mahdollisuudet tehdä hyvää, Merenlahti tiivistää.

Tämä on hänen mielestään myös Raamatusta kumpuavan ihmiskuvan ytimessä: hyväksyvä, arvostava katse. Kun toinen ihminen, olipa hän sitten kumppani, lapsi taikka ventovieras, on arvostavan, rakastavan katseen kohteena, kumpikaan ei asetu toisen yläpuolelle. Olemme täällä palvelemassa toisiamme.

Kokeile kuukausi eurolla

Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Ilkka Enkenberg

Ilkka Enkenberg

Päätoimittaja

LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ

Jaa artikkeli