Ikääntyneiden alkoholiongelmat kasvussa – ”Auttajan ei kannata lähestyä toista syytösten kautta”, sanoo asiantuntija

Ikääntyvien päihdeongelmaisten määrä on reippaassa kasvussa. Yhä useamman juominen ylittää riskikäytön rajat tai muodostuu ongelmaksi.

1960- ja 70-luvuilla kostean nuoruutensa viettäneille alkoholi maistuu myöhemminkin. 65 vuotta täyttäneistä miehistä lähes puolella ja naisista viidenneksellä on runsasta alkoholin käyttöä.

Kristillistä diakoniatyötä tekevän Sininauhaliiton Pilke-työssä ikääntyneiden päihdetyötä kehittävä Anna-Leena Nikula arvioi, että suurin osa seniorikansalaisista hallitsee kohtuullisesti alkoholinkäyttönsä.

– Seniorit harrastavat juomista samoihin tarkoituksiin kuin nuoremmatkin: rentoutumiseen, viihtymiseen, ajankuluksi ja seurassa. Liian moni juo myös yksin ollessaan.

Alkoholia käytetään huonona itsehoitona ahdistukseen ja masennukseen, epämiellyttävien tunteiden ja ajatusten torjuntaan, yksinäisyyden lievittämiseen ja elämän tarkoituksettomuuteen.

Hae tyhjyyteen hyvää täytettä

Eläkkeelle jääminen on monelle raju elämän taitekohta, muistuttaa Anna-Leena Nikula.

– Työ on tuonut aiemmin sisältöä elämään, mutta yhtäkkiä ihmisellä on paljon aikaa, johon saattaa liittyä tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne.

Tyhjyyttä aletaan helposti täyttää lisääntyvällä juomisella.

– Jos samaan vaiheeseen liittyy leskeksi jääminen, ei ole enää toista ihmistä, joka huolehtisi siitä, ettei alkoholiongelma pääse kehittymään.

Yksinäisyys on muulloinkin iso alkoholin käyttöä lisäävä riskitekijä.

– Olisi tärkeää, että jokaisella ihmisellä olisi jotain mielekästä tekemistä ja yhteisö, johon kiinnittyä. Ne antaisivat päiviin hyvää ja terveellistä täytettä, Nikula toteaa.

Ikääntyessä tapahtuu myös paljon fysiologisia ja toimintakykyyn vaikuttavia muutoksia. Vaarana on, että alkoholia aletaan nauttia ”lääkkeeksi” moniin vaivoihin.

Herätä salailun kierteestä

Ikääntyneiden päihdeongelmiin liittyy paljon häpeää ja salailua. Riippuvuus on usein vaiettu tabu, tietää Anna-Leena Nikula.

– Häpeän stigma ja salailun kierre syntyy, kun ihminen havahtuu siihen, että hän käyttää alkoholia enemmän kuin ajattelikaan.

Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa läheisiin ja ihmissuhteisiin. Vaikka toisen ongelmasta ei ole helppo puhua, on löydettävä oikea hetki, paikka ja luottamuksellinen ilmapiiri käydä keskustelua.

– Kun huoli herää, läheisen on hyvä kysyä päihteidenkäytön määrästä ja herätellä liikakäyttäjää.

Muutos lähtee kuitenkin lopulta ihmisestä itsestään.

Anna-Leena Nikula kehittää vertaisryhmätukeen perustuvaa Pilke-toimintaa yli 60-vuotiaille, joilla on tai on ollut päihdeongelmaa.

Ota vertaistuki vastaan

Pilke-konseptin vertaistukiryhmissä lähdetään siitä, että kaikki osallistujat ovat tasa-arvoisia ja kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Toiset ihmiset kohdataan kunnioittavasti ja arvostavasti, Anna-Leena Nikula linjaa.

– Vaikutus perustuu vertaistuen voimaan. On hyvä nähdä, että muut pystyvät rakentamaan raittiita hetkiä viikkoon.

Päihdeongelmaisten läheisetkin tarvitsevat apua ja tukea, sillä he ovat monesti kovilla ja unohtuvat avun ulkopuolelle. Siksi tarvitaan yhteisöllisyyttä.

Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut ja Pilke-ryhmät auttavat eteenpäin. Vertaisryhmät vahvistavat myös elämän merkityksellisyyden kokemusta.

Ajatusprosessi voi olla pitkä ennen kuin ihminen myöntää päihdeongelmansa itselleen ja läheisilleen.

– Olennaisen tärkeää on löytää toivon näkökulma, vaikka elämä on raskasta ja vaikeaa. Lohtua, apua ja tukea voi saada muualtakin kuin päihteistä, Nikula korostaa.

Usko, toivo ja luottamus

Apua ja tukea on saatavissa. Elämänlaatu parantuu aina alkoholinkäytön vähentyessä, Anna-Leena Nikula vakuuttaa.

– Auttajan ei kannata lähestyä toista syytösten kautta, vaan hänen on oltava empaattinen ja kuunteleva ja näytettävä, että hän välittää ja haluaa auttaa, hän sanoo.

Pilke-ryhmissä ei välttämättä puhuta uskonasioista, elleivät osallistujat sitä halua. Sininauhaliiton kristillinen tausta näkyy Nikulan mukaan kuitenkin siinä, että toiminnan pohjalla on lähimmäisenrakkaus.

– Meidän työotteessamme näkyy se, että perustehtävämme on puolustaa niidenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia, jotka eivät siihen itse pysty.

Nikula on nähnyt monesti, miten usko ja hengellisyys on ollut kannatteleva voimavara ihmisten elämässä ja toipumisprosessissa.

– Usko tuo toivoa ja luottamusta.

Vanhemmat ikäryhmät käyttävät alkoholia yhä useammin ”lääkkeenä”. Riskikäyttäjät kertovat käyttönsä syiksi esimerkiksi elämän tarkoituksettomuuden, ahdistuksen, yksinäisyyden ja masennuksen lievittämisen. Kuva: iStockphoto

Addiktin vapaa tahto katoaa

Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Pekka Lund nostaa esiin ikääntyneiden päihteidenkäytön yhteiskunnallisen näkökulman.

Hän kuulostaa olevan täynnä pyhää vihaa siitä, että huoli heikoimmista – alkoholiongelmaisista ja riskikäyttäjistä – on unohtumassa taloudellisen voiton tavoittelun ja alkoholin ostamisen helpottamisen alle.

Ikääntyneillä on usein jo muutenkin haasteita hyvinvoinnissa. Jos siihen lisätään vielä alkoholia, elämä ei muutu ainakaan helpommaksi.

– On katastrofaalista, jos ikääntynyt voi jatkossa tilata alkoholia kotiinsa silloinkin, kun oma ulkona liikkuminen on jo mahdotonta. Tämä on todella tyhmää, Lund jyrähtää.

On muistettava myös liikakäyttäjien läheiset, lapset ja lapsenlapset, joille tulee huolta ja murhetta.

– Jos ammattilaisetkaan eivät aina pärjää ikääntyvien päihteidenkäyttäjien kanssa, miten sitten omaiset?

Lund huomauttaa, ettei alkoholi ole tavallinen kulutushyödyke.

– Yksilön valinnanvapaus ja vapaa tahto alkoholin suhteen on illuusio sille, jolle on syntynyt siihen riippuvuussuhde.

Nykyinen ihmiskuvakeskustelu on hänen mielestään”säälittävän ohutta ja idealistista”.

– Alkoholipolitiikassa pitäisi lähteä liikkeelle siitä, millaisia ihmiset oikeasti ovat, eikä siitä, millaisia ja miten järkeviä toivomme heidän olevan.

Et tee tahtomaasi hyvää

Kristillisen ihmiskuvan vahvuutena Pekka Lund pitää sitä, että ihmisen rajallisuus, vajavaisuus, rikkonaisuus ja heikkous tunnistetaan: me emme kykene omin voimin kaikkeen.

Hän siteeraa apostoli Paavalia: En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

– Jos meillä on jo nyt ikäihmisten hoitokriisi, tyhmintä on tarjota heille vielä lisää alkoholia. Vakavilla asioilla ei pitäisi leikkiä. Teemme paljon tuhoa näillä ihmiskokeilla.

Järkevintä olisi tukea sitä, että ikäihmiset joisivat mahdollisimman vähän tai olivat kokonaan ilman alkoholia, Lund näkee.

Juominen vaikeuttaa lääkkeiden ottamista. Se heikentää tasapainoa, terveyttä, unta ja monia perusasioita, joista hyvinvointi rakentuu.

Arki kotona onnistuu aina paremmin seniorilta selvänä kuin päihtyneenä.

– On surullista seurata puolueita, jotka pesevät kätensä vanhusten kohtaloista kuin Pilatus ja tekevät kaikkien aikojen vapainta alkoholipolitiikkaa.

– Päihteiden käyttö ei ole yksityisasia – se on sellaiseksi liian kallis ja vaarallinen harrastus, huomauttaa Pekka Lund.

Muista heikon veljen sääntö

Pekka Lund painottaa, että vaikka armollisuus ei ole tänään huudossa, meidän täytyy yhä muistaa heikomman veljen sääntö:

”Vaikka minä voisin käyttää alkoholia ongelmitta, jätän sen tekemättä, jos aiheutan samalla heikommalle veljelle kiusauksen.”

– Edellinen oli vanha raittiusliikkeen idea. Vaikka olemme vapaita tekemään monia asioita, kaikki ei ole hyväksi meille tai läheisillemme.

Joskus puhuttiin ”viisaista vanhuksista”, mutta ikäihminenkin voi tehdä oman etunsa vastaisia päätöksiä.

– En kannata moralismia tai sitä, että kaikkea pitäisi kutsua synniksi. Kristinoppi ei ole ihmisen huonoudessa rypemistä vaan ihmiskäsityksen realismia.

Ihmisyyteen kuuluu rikkonaisuus ja epäonnistuminen. Siksi ihmisen epätäydellisyys ja rajallisuus on tunnistettava. Meillä kaikilla on mahdollisuus toimia huonosti.

– Emme kykene aina kovin fiksuihin ja viisaisiin valintoihin. Joku käy joka päivä töissä ja harrastaa urheilua, mutta saa silti vakavia vaurioita juotuaan liikaa.

Ole radikaalin armollinen

Vakavaa päihdeongelmaa ei voi Lundin mielestä verrata akuuttiin sairauteen, josta parannutaan intensiivisen hoidon tuloksena.

Se tulee ennemminkin rinnastaa krooniseen sairauteen, jonka kanssa voi vähitellen oppia elämään tai josta saattaa onnistua ”siedättäytymään” eroon.

– Toipuminen ei rinnastu luunmurtuman tai virustaudin mahdollisimman nopeaan hoitamiseen, vaan hoidossa tulee tavoitella pitkäkestoista, pysyvää ja kokonaisvaltaista muutosta.

Elämänmuutokset, kuten pään perusteellinen selvittäminen ja päihteistä selviäminen, vaativat yleensä vuosien työn. Sen prosessin tukemisessa kristillisellä ajattelulla on yhä tärkeä tehtävä.

– Kirkon perussanoma on nykyään vallankumouksellinen ja radikaali: Lähimmäisiin pitää suhtautua armollisesti! linjaa kristillisen päihdetyön johtaja Pekka Lund.

Kristinuskosta apua parantumiseen

Teologian tohtori ja filosofian tohtori Pekka Lund käsitteli sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan kristinuskon merkitystä päihteistä toipumisessa. Hän haastatteli 21 entistä addiktia, joita usko oli auttanut.

Lund havaitsi, että alkoholista toipumisessa on tärkeää ”uuden elämäntarinan kirjoittaminen”. Ihmisen tulee ymmärtää itsensä uudella tavalla.

Parantuminen ei ole vain hankkiutumista eroon vahingollisesta käyttäytymisestä, vaan uuden käyttäytymismallin löytämistä.

– Kristinusko voi tarjota tähän prosessiin tosi merkittäviä palasia. Kristillinen perinne on älyttömän rikas, ja siitä on poimittavissa monia aineksia parantumiseen.

Kristinusko voi antaa alkoholistille myös uuden myönteisen identiteetin.

– Jos synnit olivatkin ennen verenpunaisia ja elämä mustaa ja pahaa, ne saattavat muuttua puhtaiksi ja villanvalkoisiksi.

Syyllisyys ja häpeä ovat päihteidenkäytättäjille isoja kysymyksiä. Kristinusko tarjosi toipuneille työkaluja vaikeiden tunteiden käsittelyyn.

– Yksi entinen päihteidenkäyttäjä sanoitti, että Jeesus on jo ollut häväistävänä ja kantanut kaiken häpeän. Siksi minun ei enää tarvitse olla kaikkien pilkattavana. Hieno tulkinta!

Vaikkei ihminen ymmärrä, miksi elämä meni niin kuin meni, hän saa olla kristillisen uskon kannalta Jumalan silmissä edelleen oma arvokas itsensä.

Häpeälliseltä tuntunutta menneisyyttä ei tarvitse kieltää, vaan häpeän vallasta voi vapautua, jolloin uuden positiivisen identiteetin rakentaminen on mahdollista.

– Jos ihminen ajatteli ennen olevansa paha päihteiden ongelmakäyttäjä, hänestä voi tulla lähimmäisiä rakastava ja auttava henkilö.

Entisen päihteidenkäyttäjän identiteetin ja tarinan on tärkeä rakentua siihen, mitä ihminen on nyt, ei siihen, mitä hän on ollut aiemmin.

– ”Entinen juoppo tai nisti” ovat varmasti tosia luonnehdintoja, mutta jos ne ovat itsestä kerrotun tarinan ytimessä, voi kysyä, onko toipuminen vielä kesken.