Ihminen on heijastanut jumalakuviinsa paljon itsestään kautta historian

Kaikkivaltias ja Kolmiyhteinen Jumala – Isä, Poika ja Pyhä Henki – on luomilleen ihmisille rakastava ja armollinen, oikeudenmukainen hallitsija ja tuomari.

Selkeimmin ja kirkkaimmin hän ilmoitti itsensä ja hyvän tahtonsa tultuaan ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa.

Näin saattaisimme kiteyttää 2020-luvun kristinuskon. Kiteyttämisen rakennuspuita olisivat Raamattu ja kirkon alati kehittyvä traditio.

Helsingin yliopiston raamatuntutkijat Raimo Hakola, Ville Mäkipelto ja Juha Pakkala ovat ottaneet kirjassaan Jumalan synty (Otava 2025) kunnianhimoisen tehtävän. Noin puolet teoksesta käsittelee juutalaisten Jumalan Jahven rakentumista ja toinen puoli Jeesusta Kristusta.

Tutkijat pyrkivät popularisoimaan sen, miten tutkimus näkee kristillisen jumalakuvan muutoksen.

– Moni ajattelee kirkossa perinteisesti, että ihmiskunnan historiassa ilmoitus Jumalasta on tarkentunut: Jumala on ilmaissut itseään koko ajan enemmän ja kuva on kristallisoitunut Jeesuksessa, Mäkipelto sanoo.

Jumalan synty -kirjan alaotsikkona on Isän ja pojan kätketty historia. – Me pyrimme löytämään historiallisen totuuden, joka kätkeytyy monenlaisten lähteiden ja Raamatun tekstien taakse, tutkijakolmikko määrittelee missionsa.

Sillanrakentamista

Jotkut raamatuntutkijat rakentavat tietoisesti siltaa tutkimustuloksista kirkon opetukseen ja itseymmärrykseen.

Raimo Hakola ja Juha Pakkala ovat myös luterilaisia pappeja, ja Mäkipelto kirkon jäsen, mutta heidän tavoitteenaan on tunnustuksellisen kristillisen teologian tekemisen sijasta historialliskriittinen tutkimus.

Ei eksegetiikka ainakaan minun uskoani horjuta, Raimo Hakola sanoo.

Tutkijan roolissa he eivät oleta Jumalan olemassaoloa, eivätkä lähesty Raamattua Jumalan ilmoituksena. He arvelevatkin jonkun kristityn lukijan mahdollisesti pahentuvan paikoin poleemisesta esitystavasta ja tulkinnoista, jotka eivät yritäkään kytkeytyä kirkon opetuksiin.

– Mutta ei eksegetiikka ainakaan minun uskoani horjuta. Jotkut ovat sanoneet, että he ovat eksegeetteinä ateisteja, mutta uskovaisia kirkossa. Minusta tämä kuulostaa jakomielitautiselta, Hakola muotoilee.

Hänellä on ”vain yksi mieli ja tulokulma”, ja tässä teoksessa se on tutkijan.

– Historiantutkimuskin on aina tulkintaa, siitä ei pääse mihinkään, Ville Mäkipelto lisää.

– Myös me kirjoittajat ajattelemme eri tavalla. Minä olen kirkon jäsen mielellään, mutten ole sitoutunut tutkimaan tai ajattelemaan tietyllä tavalla.

Ihminen loi jumalia kuvikseen

Kristillinen traditio rakentuu Vanhan testamentin pohjalle, joka taas syntyi muinaisessa, monijumalaisessa Lähi-idässä.

Eksegetiikan ja Raamatun heprean vanhempi yliopistonlehtori Juha Pakkala ”maalaa suuren kaaren” Vanhan testamentin Jumalan syntykehityksestä.

Jumalille oli tyypillistä suuttuminen, kiukuttelu ja kaikkinainen ailahtelu

Sen taustamaisemana on polyteismi eli monijumalaisuus, jonka keskellä Israelin historiassa kehittyi monoteistinen käsitys vain yhdestä Jumalasta, Jahvesta.

– Muinaiset jumalakuvat olivat hyvin inhimillisiä vaimoineen, ruumiillisine toimintoineen ja tunteiluineen. Niille oli tyypillistä suuttuminen, kiukuttelu ja kaikkinainen ailahtelu.

Vuosituhansien takaisille jumalille piti uhrata, jotta tulee sade ja maailma pysyy pystyssä.

– Me tuomme nämä puolet kirjassa esiin aika provosoivastikin, jotta lukivat oivaltavat, miten inhimillisiä varhaiset jumalat olivat, Pakkala toteaa.

Tutkijat eivät pääse käsiksi mihinkään yliluonnolliseen olentoon. Eksegeetit eivät pyri selvittämään, onko Jumala totta, vaan millaisena ihmiset ovat eri aikoina jumalansa hahmottaneet.

Astui temppelistä taivaaseen

Israelin varhaishistoriassa palvottiin uhrimenoin muitakin jumalia kuin Jahvea. Merkittävä käännekohta oli ensimmäisen temppelin tuho vuonna 586 eKr.

– Silloin tuhoutui myös Jahven patsas, joka oli muinaisen ajattelun mukaan hänen elävä maanpäällinen ruumiinsa.

Tämä oli yleinen uskomus Lähi-idässä: jumala asettui patsaaseen, joskaan se ei ollut sidottu ainoastaan siihen.

– Uskonnon perusta romahti ja sen oli pakko muuttua, kun patsas ja temppeli, Jumalan asuinsija, tuhoutuivat, Pakkala kuvailee.

Myöhemmin Vanhassa testamentissa alettiinkin nähdä taivaallinen Jumala, joka oli ihan toisenlainen kuin edeltävät, hyvin inhimilliset jumalakuvat.

Abstrakti, kaukainen, mahtava ja kaikkivaltias Jumala jäi elämään länsimaisessa kulttuurissa.

”Tällainen Jumala eroaa selkeästi inhimillisistä, vajavaisista, fyysisistä ja läsnä olevista jumalista, joita muinainen maailma vilisi”, kolmikko kirjoittaa.

Jumala, jolla on ruumiilliset, inhimilliset ja tunteilevat puolensa, ei koskaan täysin kadonnut, vaikka hänet alettiinkin nähdä taivaassa olevana ja maailman lopulta tuomitsevana tuomarina, Juha Pakkala sanoo.

Vanhassa ja Uudessa testamentissa näkyi silti senkin jälkeen pilkahduksia varhaisesta Jahvesta.

– Jumala, jolla on ruumiilliset, inhimilliset ja tunteilevat puolensa, ei koskaan täysin kadonnut, vaikka hänet alettiinkin nähdä taivaassa olevana ja maailman lopulta tuomitsevana tuomarina, Juha Pakkala sanoo.

Lähi-itä vilisi jumalan poikia

Lähi-idän ikivanhoissa uskonnoissa kuninkaista puhuttiin jumalan poikina.

Kun Israelin kuningasinstituutio lakkasi, alettiin pohtia, milloin jumalallinen kuningas palaa. Israelin kansalla oli ikuinen lupaus, että Daavidin poika tulee olemaan aina valtaistuimella.

Vähitellen alettiin odottaa muutakin messiasta. Tämä on Juha Pakkalan mukaan pohja, jonka päälle varhaiset kristityt rakensivat traditionsa.

– Kristittyjen oli helppo tulkita kuninkaaseen ja messiaaseen liittyviä Vanhan testamentin kohtia omasta näkökulmastaan: niiden ajateltiin viittaavan Jeesukseen, Pakkala sanoo.

Myös ajatus, että jumala ilmoittaa itsestään, lähtee muinaisesta Lähi-idästä. Profeetat saivat viestejä jumalilta. Yleensä ne olivat aluksi hyvin konkreettisia ja tiettyyn tilanteeseen liittyneitä.

– Kun kuningas lähti sotaan, kysyttiin kannattaako lähteä, vai tuleeko takkiin. Profeetta katsoi merkkejä, heitti arpoja ja ilmoitti sitten jumalan viestin, Juha Pakkala sanoo.

Lakitekstien katsottiin olevan jumalan säätämiä. Babylonin kaupunginjumala Marduk antoi Hammurabille kokoelman lakeja.

Viisi Mooseksen kirjaa ovat Israelin Jumalan ilmoittamaa lakitekstiä.

Kaikessa on astian makua

Teologian tohtori Ville Mäkipelto tekee toista väitöskirjaansa psykologian alalta. Hän näkee, että ihminen on heijastanut kautta historian jumalakuviinsa paljon itsestään.

– Varsinkin muinaiset jumalakuvat imivät sisäänsä paljon ihmispohdintaa. Tapa nähdä Jumala on suodattunut ihmisen käsityskyvyn ja kokemusmaailman kautta.

Tämän ymmärtäminen tuo nöyryyttä siihen, mitä Jumalasta sanotaan, ja kykyä sietää erilaisia näkökulmia. Kirkossa on Jumalasta erilaisia näkemyksiä, joiden kanssa täytyy tulla toimeen.

– Muistan helluntailaistaustastani ajatuksen, että saarnassa on ”astian makua”: on siis selkeä totuus, mutta saarnaaja saattaa tuoda siihen omiaan eli astian makua.

Edellinen ei tarkoita, että kaikki teologiset käsityksemme olisivat väärin, mutta omat tulkintamme tulevat väistämättä väliin Jumalasta puhuttaessa.

– On ihan ok, ettemme tiedä kaikkea varmasti, vaan ajattelemme ja uskomme eri tavalla.

Historiantutkimuksessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että Jeesus oli todella elänyt juutalainen opettaja. On varmaa, että Jeesus kuoli ristinkuoleman Jerusalemissa noin 2000 vuotta sitten, kertovat Juha Pakkala, Ville Mäkipelto ja Raimo Hakola.

Pohja pois antisemitismiltä

Kristinuskon juuret ovat juutalaisuudessa, josta kristinusko erottautui omaksi uskonnokseen. Jeesus ja Paavali sekä useimmat varhaiset kristityt olivat juutalaisia.

Osa Jeesuksen ajan juutalaisuudesta hyväksyi ylösnousemususkon, vaikka se oli varhaisemmassa Vanhan testamentin uskonnossa täysin vieras ajatus, kertoo Uuden testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori Raimo Hakola.

Jaottelu ”Vanha testamentti paha ja Uusi testamentti hyvä”, ei ole onnistunut, Hakola sanoo.

1800- ja 1900-lukujen teologiassa oli aika ajoin antijudaistisia ja jopa antisemitistisiä virtauksia. Silloin rakennettiin vääriä vastakkainasetteluja Jeesuksen ja juutalaisuuden välille.

– Esimerkiksi että ”tekopyhät ja omahyväiset” juutalaiset ovat lakihenkisiä pilkun viilaajia ja Jeesus on varauksettoman armon julistaja. Jaottelu ”Vanha testamentti paha ja Uusi testamentti hyvä”, ei ole onnistunut, Hakola sanoo.

Hänen mukaansa sama kahtiajako tehtiin joissain feministiteologisissa tulkinnoissa, kun Jeesus esitettiin naisten vapauttajana ja juutalaiset naisvihamielisinä. Varhaisessa vapautuksen teologiassa taas Jeesus oli köyhien ystävä, toisin kuin epätasa-arvoa kannattaneet juutalaiset.

– Antisemitistiset teoriat elävät tänäänkin valitettavasti omaa elämäänsä. Kirjamme vie niiltä osaltaan pohjaa, Hakola lupaa.

Ihminen myytin takana

Jumalan synty -teoksessa tiivistetään ”karkein vedoin” Uuden testamentin suuri kertomus Jeesuksesta: Galilean syrjäseuduilta nousee juutalainen opettaja, joka julistaa Jumalan kuningaskunnan uutta tulemista.

Mies tekee ihmeitä, parantaa sairaita ja herättää kuolleita. Nasaretilainen nähdään profeettojen ennustamana messiaana, joka on tuova Jumalan kansalle vapautuksen.

Roomalaiset tuomitsevat ristiinnaulittavaksi Jeesuksen, joka oli herättänyt hämminkiä. ”Jumalan Poika ja jopa itse Jumala” ilmestyy kuitenkin kuolleista nousseena seuraajilleen.

Tämän yliluonnollisia aineksia sisältävän tarinan todentamiseen tutkimus ei yllä, mutta ihmisenä Jeesus kyllä eli ja vaikutti.

Raimo Hakola tosin tunnustaa, ettei tutkijoilla ole paljonkaan varmaa historiallista tietoa Jeesuksen perheestä, lapsuudesta ja nuoruudesta.

– Tietomme rajoittuu aika lailla siihen, mitä evankeliumeissa kerrotaan hänen julkisesta toiminnastaan. Luultavasti hän oli karismaattinen parantaja ja saarnaaja, joka houkutteli seuraajia.

Historian isoin idea

Jumalausko on niin laajalle levinnyt, että tutkijat kutsuvat sitä ”maailmanhistorian isoimmaksi ideaksi”.

– Länsimaissa on taas herätty huomaamaan, miten paljon uskonto vaikuttaa maailmaan. Pitkään ajateltiin, että se on tyystin henkilökohtainen juttu, jolla ei ole enää relevanssia, Raimo Hakola toteaa.

Ihminen ei elä pelkästään itseään varten, vaan hänen pitää antaa elämänsä muiden hyväksi.

Hän pitää Jeesuksen puheista kestävimpinä opetuksia lähimmäisenrakkaudesta, jotka ovat ”Uuden testamentin klassisinta kristinuskoa”.

– Jeesus antoi esimerkin itsensä kieltämisestä. Ihminen ei elä pelkästään itseään varten, vaan hänen pitää antaa elämänsä muiden hyväksi.

Pappia inspiroivat pääsiäiskokemukset, joissa Jeesus ilmestyi ihmisille.

– Minulle oli yllätys, miten yleisiä vainajakokemukset ovat nykyäänkin läheisen kuoleman jälkeen. Se toi Jeesuksen seuraajien surun ja menetyksen lähemmäksi, löydän siitä samaistumispintaa.

Kokemukset kuolleista nousseen Jeesuksen kohtaamisista nähtiin osaksi Jumalan lopunajallista suunnitelmaa, koska niitä tulkittiin juutalaisen marttyyriteologian ja Jeesuksen julistaman historian käänteen valossa.

– Jeesuksen toiminta ja opetukset loivat odotuksia näille varhaiskristittyjen kokemuksille. He luottivat Jumalan herättävän henkiin hänet, joka kuoli uskonsa puolesta, Raimo Hakola sanoo.

Tieto vapauttaa

Tutkijatrio ottaa hieman kantaa kirkolliseenkin keskusteluun. He haluavat tarjota tutkimustiedon kautta suhteellisuudentajua siihen, miten me hahmotamme oman uskomme ja kohtaamme eri tavalla uskovat avarasti ja toisia kunnioittaen.

– Tieto vapauttaa. Sen avulla pystymme suhtautumaan uskonnolliseen taustaamme analyyttisemmin. Voimme nähdä, mikä meidän uskossamme on hyvää ja kestävää, ja mikä ei ole niin tärkeää, Raimo Hakola toteaa.

Kun omaa traditiota tarkastelee historiallisen ja kriittisen etäisyyden päästä, sitä ei tarvitse hylätä, mutta sen ymmärtämisessä voi päästä syvemmälle.

– Uskonnollinen ehdottomuus ei ole sitä, mitä aikamme kaipaa, vaan meidän pitäisi löytää traditioistamme ne puolet, jotka tukevat ihmisten elämistä itsensä ja yhdessä toisten kanssa.

Äijäfeministiteologit

Eksegeettikolmikko Juha Pakkala–Raimo Hakola–Ville Mäkipelto kaipaa maskuliiniseksi miellettyyn kristilliseen traditioon lisää feminiinisiä piirteitä.

– Kirkkotaiteessa Jumala kuvataan aina miespuolisena ja parrakkaana. Katolisessa kirkossa korostetaan myös äitiä, mutta protestanteilla Maria ei ole saanut samanlaista roolia, huomauttaa Juha Pakkala.

Myös Ville Mäkipellon mielestä tekisi hyvää, jos Jeesuksen äiti korotettaisiin luterilaisessa kirkossa keskeisempään rooliin.

– Silloin ihmisillä olisi enemmän samaistumispintaa Jumalaan.

Moni teologi on kuitenkin korostanut, ettei Jumala voi olla sukupuoliin sidottu ja ihmismäinen eli antropomorfinen?

– Teologiassa voidaan muotoilla tällaisia abstraktioita, mutta eletyssä kansanuskossa ihmiset ajattelevat Jumalaa antropomorfisin piirtein, Mäkipelto kommentoi.

– Olisi tekopyhää sanoa, etteivät ihmiset saisi ajatella jumaluutta antropomorfisesti. Suurelle osalle ihmisistä olisi vaikeaa lähestyä sukupuolettoman Jumalan konseptia, hän sanoo.

Ihmiset haluavat yhä rukoilla inhimillisiä olentoja, Jeesusta ja Mariaa.

– Luulen, että kristinusko kuolee, jos sitä aletaan viedä liian filosofiseen ja abstraktiin suuntaan.