”Hirmu ihana elämä”

Tämä nykyaika ei oikeen sovi minulle, kun minä oon aina halunnu tavata ihmiset silimästä silimään. En ossoo käyttee sähköpostia enkä tekstiviestiä, enkä ota älypuhelinta mistään hinnasta. Minä haluan olla älykkäämpi kun minun puhelin. 

Mutta nyt, kun minä oon sairastunu syöpään ja toinen polovi on kauheen kippee, minä rupesin tekemään videoita sinne nettiin. Sehän onkin mukavoo! Kävivät TV7:stakin minua kotona kuvvoomassa, ja ohjelman nimi on Eliinan testamentti.  

En minä kirjota niihin mittään käsikirjotusta, alan vuan puhella. Istun yöpaitasillani ja kerron omasta elämästä ja siitä, miten Jeesus on ollu mukana ja auttanu, ja mitä se ilosanoma voi jokkaisen ihmisen elämässä tarkottoo. 

Minut tunnetaan ilosena Eliinana, ja sitä minä oonki ollu lapsesta asti. Kun koulussakin meni joskus asiat liian vakavaksi, minun piti aina lyyä kaikki ranttaliksi. En tiiä, miks oon tälläne. Oon vuan aina uskonu, että kaikella on tarkotuksensa. Äiti opetti hengellisiä lauluja ja rukkouksia, ja mulla on aina ollu äärettömän hyvä ja armollinen Taivaan Isä.  

Mutta nyt mulla on tämä syöpä, ja se ei ennee parane. Lääkehoijjot on vieny minut välillä ihan huonoon kuntoon. Sokerit on ollut korkeella, kun minä oon niin makkee mimmi.  

Lääkäri sano, että jotkut uuvet lääkkeet on niin kovia myrkkyjä, että minä kuolisin hoitoihin. Minä sanoin, että se ei oo toevottavvoo, niin että antakkee jotakin vanhanaekasempoo. Semmosta annetaan nyt kerran kuukauvessa, nähtävästi siihen asti, kun minä kupsahan. Lääkärit yrittävät pittää minut hengissä, mutta Jumalahan nämä asiat piättää.  

En minä oossoo sitä kuolemista oikeesti surra, kun en oo surisijatyyppiä. Siitä asti, kun tulin nuorena uskoon, tärkein asia on aina ollu, että saan kertoa Jeesuksesta. Ja minä oon kiertäny Suomee! 

Kerran kun tutkivat minuva sairaalassa, kysyin hoitajalta, että saanko pittää sinuva käestä, kun koskoo niin kovasti. Puoltoista tuntia se istua nakotti minun vieressä, ja minä kerroin sille, mitä kaikkee Jeesus on minun elämässä tehny, ja että se on meijjän synnit sovittanu ja antanut ilon ja rakkauven ja valtavan suuren rauhan. 

Nyt enimmäkseen pittää olla sängyssä, mutta ei se mittään, mulla on nätti yöpuku. Sillon harvon, kun lähen jonnekkii, niin meikkoon ihteni nätiksi. Meillä on iso peili etteisessä, niin että kokonaisuus näkkyy, ja siitä minä katon, että onpa uppee nainen.  

Minä oon aina tuonu ihmisille iloa ja naurua, mutta nyt kyllä sairaus tekköö välillä vakavaksi. Oon itkeny, vaikka en oo itkupilli. Minä on aina sanonu muille, että itke vuan, ja nyt oon joutunu opettelemaan sitä ite.  

Minä en kumminkaan siäli ihteen. Minulla on ollu hirmu ihana elämä, hyvä puoliso ja lapset. Kun oon saanu tuntea Jeesuksen ja tiiän, mihin oon matkalla, niin eihän se ihanampoo voi olla. Paitsi sitten, kun on jo perillä taivaassa. 

Artikkeli on alun perin julkaistu Sanassa 11/2019.