Arjen pyhyyttä | Kuka joulu on?

Kun lapseni olivat pieniä, meillä oli pikku kirjanen, jossa muumit heräsivät talviuniltaan oudon kiireen ja hyörinän keskelle. Ymmärtämättä lainkaan, mistä oli kyse, muumit päättelivät vallitsevasta tunnelmasta, että lähestyvä joulu olisi taatusti jotain kamalaa. Muumipappa arveli, että joulu olisi joku pelottava henkilö. Ei ihme, että hyväntahtoinen muumiperhe riensi ystäviensä avuksi, ettei kenellekään kävisi köpelösti, kun Joulu saapuisi. Lapsiani nauratti.

Iso kirja eli Raamattu kertoo myös odotuksesta ja valmistautumisesta. Profeetta Jesaja kirjoitti noin 400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: “Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, koittaa kirkkaus.” Pelon ja sorron alla olevat saivat lupauksen Messiaasta, joka tulisi avuksi ja toivoksi. Ennustus kävi toteen, enkeli ilmoitti suuren ilon: Jeesus syntyi.

Työssäni näen myös, miten sairaus ei kunnioita kalenteria eikä kysyy lupaa päästä vierailulle.

Kalenterissamme joulu asettuu roomalaisen perinteen mukaan vuodenaikojen pimeimpään taitteeseen. Aamulla herätessä ja illalla palatessa vallitsee pimeys. Myös uutisten äärellä tuntuu liian usein siltä, että kirkkaus antaa odottaa itseään. Sodat ja muut valtataistelut, arjen huolet ja täyttymättömät avun tarpeet ovat kuin kuilu, jonne valo ei yllä.

Ei ihme, että kausivalot sytytetään jo lokakuun puolella. Työssäni näen myös, miten sairaus ei kunnioita kalenteria eikä kysyy lupaa päästä vierailulle. Hätä voi iskeä kuin tsunami ja joulun maisema olla yhtäkkiä vain sairaalan katto.

Onneksi ilosanomalla ei ole parasta ennen -päiväystä.

Joulua vietetään ympäri maailmaa erilaisin kulttuurisin variaatioin. Juhlaan on sulautunut monia kauniita perinteitä: koristeet, maut ja musiikki luovat muistoja ja jatkavat osaltaan sukujen tarinaa. Kunhan perinteet ja valmistelut eivät kävisi taakaksi, että kaikkea pitää tehdä, koska aina on tehty. Ettei kiire söisi ihmistä niin, että tietämättömän silmin valmistelut huokuisivat lähinnä stressiä ja vaatimusta. Ettei toivon tähteä tarvitsisi etsiä ostoskeskuksen yltä ja antamisen iloa luottokortin kuukausilaskulta?

Onneksi ilosanomalla ei ole parasta ennen -päiväystä. Joulu ei ole limppu tai kinkku, ei edes kirkko, vaan persoona. Hän on kohdattavissa siellä, missä elämäänsä eksynyt, pelokas ja katuva kaipaa armoa.

Jeesus sanoo: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Joulu on Jeesus.

Kirjoittaja on runosieluinen terveydenhoidon, kasvatuksen ja markkinoinnin ammattilainen