Älä pelkää

Vuoden 2024 alkaessa maailma näyttää jälleen hieman jakautuneemmalta. Uskon, että lähes kaikkien suomalaisten mielestä tämä on huono kehityssuunta. Jakautumisen taustalla vaikuttavat muun muassa meneillään olevat sodat ja mielipiteiden ilmaisun jyrkät sävyt.

Venäjä käy sotaansa Ukrainassa ja pyrkii ehtiessään murentamaan Euroopan yhtenäisyyttä. Eräänä tavoitteena sillä lienee estää eurooppalaisten valtioiden ulkopoliittisen ja sotilaallisen yhteistyön tiivistyminen.

Terrorijärjestö Hamasin Israelia vastaan tekemä hyökkäys nosti jälleen uutisiin Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin, jota monella on houkutus tarkastella mustavalkoisena asetelmana.

Verkossa on varsin helppo esittää jyrkkiä, jotakin äärilaitaa tukevia mielipiteitä, joita ryyditetään henkilökohtaisuuksilla, pahimmillaan uhkauksilla. Harva verkon huutelijoista esittäisi asiaansa samalla tavalla kasvokkain kohdatessa. Tuntuukin, että olennaisempaa on päästä sanomaan pahasti kuin pyrkiä rakentamaan keskusteluyhteyttä.

Pelko onkin oikein hyödyllinen tunne.

Mistä tällainen kumpuaa? Mitä se kertoo meistä ihmisistä, että kun emme oikeasti näe toista, voimme käyttäytyä, kuin hän ei olisi ihminen ollenkaan?

Ihmistä ohjaa pelko. Se on vahvin tunteistamme, ja siihen on yksinkertainen syy. Ilman pelkoa koko ihmislajia ei ehkä olisi olemassa, koska pelko saa meidät varomaan asioita, joista voi olla haittaa: petoja, sotahulluja, heikkoja jäitä, kaatuvia puita ja niin edelleen. Pelko onkin oikein hyödyllinen tunne.

Mutta pelkoon vetoamalla meitä voidaan myös hallita. Monet jakolinjat lähtevät jostakin pelosta: nuo haluavat meidän kaupunkimme, nuo ovat erilaisia kuin me, nuo sitä tai tätä.

Kristityt ovat tietenkin samanlaisia kuin muutkin ihmiset. Uskonnollisuuteen liittyy joskus se, että ihminen pelkää väärien tekojen lisäksi jopa vääränlaisina pitämiään ajatuksia, omiaan ja muiden. Pelätään sitä, että poikkeamalla jostakin pyhästä tekstistä tehdystä tulkinnasta voi joutua ikuisuudeksi helvettiin tai että se johtaa uskonyhteisön romahtamiseen.

Jos jokainen ihminen on lähimmäisemme, mitä voimme tästä kehotuksesta päätellä?

Jos jotain Jeesuksen toiminnasta ymmärrän, niin hän ei tullut tänne kylvämään pelkoa, vaikka olikin muutos, jota vallanpitäjät pelkäsivät. Jeesus kulki omasta turvallisuudestaan välittämättä ympäriinsä julistamassa rakkautta ja parantamassa sairaita. Hän toivotti luokseen ne, joita aikansa oikeaoppiset pitivät halveksittavina, hän otti sisäpiirinsä lukutaidottomia kalastajia. Hän sanoi: rakasta lähimmistä niin kuin itseäsi.

Jos jokainen ihminen on lähimmäisemme, mitä voimme tästä kehotuksesta päätellä?

Meidän tulee ylittää häntä kohtaan tuntemamme pelko. Pelko siitä, että meidät torjutaan, pelko siitä, että meidät häpäistään, pelko siitä, että meitä huijataan. Ensisijaisesti meidän tulee rakastaa, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.